Uutisten kerääjä

Pyysin vuosi sitten Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY) tietoja sen toimihenkilöiden matkoista ja edustustilojen varauksista. Halusin nähdä edustusvalvojien ajopäiväkirjat ja hallituksen kokouspöytäkirjoja. Vastaavanlaisia tietojahan on tarjolla rutiininomaisesti kun kyseessä ovat julkisia varoja käyttävät ja julkista tehtävää hoitavat organisaatiot – sellaiset kuten Kela, Suomen Pankki, Ympäristökeskus tai vaikkapa Valtiokonttori. Ei onnistu, vastasi avoimuuden keskeiseksi periaatteekseen ilmoittava RAY. Laki ei meitä tuollaiseen velvoita!

Tämänkertaisen MOT -ohjelman tehtyäni ymmärrän hyvin syyt. Olisihan todella noloa paljastaa miten tuulipukukansan kolikoilla lihotettu organisaatio golfaa, reissaa, edustaa, kestitsee virkamiehiä Lapin kelolinnassa ja istuttaa poliisijohtoa Riverdance -aitiossaan sekä maksaa poliittiselle puolueelle seminaarimaksuja ”ulkopuolisen koulutuksen” nimellä.

Raha ei riitä kaikkeen. Joskus on sanottava: ei. Niinpä RAY työntää luun kurkkuun Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:lle kun se uskalsi pyytää 100 000 euron avustusta leipäjonojen lyhentämiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön matkalaskut ovat julkisia asiakirjoja. Niistä selviää, missä ja kuinka valvojat ja valvottavat ovat käyneet hyödyllisiä ja luottamuksellisia keskusteluja.

Eräästäkin esimerkistä STM:n kansliapäällikkö oli aluksi enemmän kuin hämmästynyt. Miksi RAY:n avustustoimintaa valvova virkamies matkustaa tutustumaan skotlantilaiseen viskitehtaaseen? Viimesyksyinen viiden päivän matka oli osa kiertuetta otsikolla ”Tutustuminen Skotlannin yhteiskunnallisten yritysten sektoriin”.

Kuinka tällainen edistää RAY:n avustustoimintaa, kansliapäällikkö Kari Välimäki?
-Siis meidän virkamies, ihmettelee Välimäki. Tarkistamme kiertueohjelman, joka on matkalaskun liitteenä. Klo 14 Atlantis Leisure ja MICT, klo 16.30 kulttuurivierailu Oban Distillery -viskitehtaaseen, klo 18 matka hotelliin…
Kansliapäällikkö miettii hetken. Hyvä esimies puolustaa aina alaistaan:
-Selvästi työajan jälkeen!

Uskottava se on, ja ainakin tässä tulivat rajat selviksi. Viskiosaaminen ei kuulu RAY:n ydintoimintoihin - sitä opiskellaan vasta vapaa-aikana.

MOT esitti 25.10.2010 Martti Backmanin toimittaman ohjelman ”Kolesterolipommi”. Backman tutustui tuoreimpaan kolesterolitutkimukseen ja havaitsi, että tutkimuksista voi vetää virallisesta linjasta täysin poikkeavat johtopäätökset. Viime vuosien lääketutkimukset ovat tuottaneet erityisesti statiinien valmistajille pettymyksiä toisensa jälkeen. Lääkkeet ovat osoittautuneet tehottomiksi sydänkohtausten ja -kuolemien ehkäisyssä. Statiinit ovat lääketeollisuuden kukoistavin bisnes.

Ohjelman jälkeen väittely kolesteroliarvoista ja sen hoidon tarpeesta on kiihtynyt. Uusia hoitosuosituksia päivitetään. MOT haluaa jatkaa keskustelua asiasta, ja julkaisee siksi Leino Utriaisen asiaa koskevan blogikirjoituksen, jossa esitetyistä näkemyksistä kirjoittaja itse vastaa.

Renny Jokelin
tuottaja
 

Statiinien käyttäjien riskit
kartoitettava kiireesti

Statiineilla hoidettujen potilaiden lääkitys pitää yhdessä lääkärin kanssa päivittää ajan tasalle kokonaisriskit arvioiden. Pieniriskisten potilaiden lääkitys voidaan arvioinnin jälkeen lopettaa turvallisesti.

Suomessa 680 600 ihmistä syö kolesterolin alentamiseksi statiini-lääkkeitä.
Niistä maksettiin vuonna 2010 noin 43 miljoonaa euroa. Siitä KELA korvasi 21 miljoonaa.

Lääkityistä vajaa kolmannes eli noin 200 000 on pienen riskin potilaita. Heillekin lääke on määrätty, jotta päästäisiin Käypä hoito -suosituksissa mainittuihin tavoitteisiin: kokonaiskolesteroli alle 5.0 ja LDL-kolesteroli alle 3.0 mmol/l.

Uusimpien tutkimusten mukaan pienen riskin potilaille statiineista on enemmän haittaa kuin hyötyä. (The Cochrane Library, Suomen Lääkärilehti 11/2011 sivulla 899).

Lääkärilehti kysyy: ”Keiden kohdalla statiineja pitäisi välttää? Dyslipidemioiden käypähoito-työryhmän jäsen, dosentti Hannu Vanhanen vastaa:

”Jos potilaalla ei ole muuta riskitekijää kuin kolesteroli, pitää olla tarkkana. Jos kokonaiskolesteroli on kuitenkin yli 8 mmol/l tai LDL-kolesteroli yli 6 mmol/l, sitä voidaan pitää jo yksinään perusteena statiinihoidolle.”

Käypä hoito -suosituksia ollaan päivittämässä. Koska työryhmän jäsenet tekevät työtä palkatta vapaa-ajallaan, eivät he saa päivityksiä valmiiksi vielä tänä vuonna. Se tarkoittaa, että pienen riskin potilaat joutuvat käyttämään edelleen vuositasolla 13 miljoonaa euroa statiini-lääkkeisiin.

Takavuosina kokonaisriskin arvioinnit jäivät usein tekemättä. Lääkäreillä ei ollut
myöskään aina aikaa opettaa terveellisiä elämäntapoja ja ruokailutottumuksia. Lähes ainoa tapa potilaan hoitamiseksi oli kolesterolimittaus. Jos arvot eivät olleet viitearvojen mukaiset, määrättiin statiinilääkitys - varmuuden vuoksi.

Tämän seurauksena on mahdollista, että jopa 200 000 – 300 000 ihmistä syövät turhaan statiinia saaden siitä vakaviakin haittavaikutuksia.

Nyt ihmisten keskuudessa ihmetellään, mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö noudattaa uusinta tietoa vai lääkärin antamaa lääkemääräystä ?

Toisaalta myös monet suuren riskin potilaat ovat itse lopettaneet lääkityksen, vaikka lääkityksen hyödyt olisivatkin heille haittoja suuremmat. Tästä epävarmuuden tilasta pitäisi päästä pois.

Koska hoitosuositukset lievenivät, tulisi lääkäreiden seuraavalla vastaanotolla
käydä kaikkien statiinien käyttäjien kanssa riskikartoitus tarkasti läpi ja panna hoito ajan tasalle. Riskikartoitus on parasta suorittaa yhdessä potilaan kanssa FINRISKI -laskurilla, tai yksinkertaisemmalla laskurilla, mikä huomioisi myös haitat.

Kun on varmistettu, että potilas tai hänen huoltajansa ymmärtävät statiini-lääkityksen hyödyt ja riskit, on lopullinen ratkaisu jätettävä potilaan tehtäväksi. Statiini-lääkityksen lopettaminen voi olla monen potilaan kohdalla turvallisin ja paras ”hoito”. Vastaavasti lääkitystä tarvitsevat saisivat hyvin harkitun ja yhdessä hyväksytyn päätöksen siitä, että lääkitystä kannattaa sittenkin jatkaa.

Ehdotettu järjestely ei aiheuttaisi merkittävästi lisäkustannuksia. Sen avulla saataisiin 13 miljoonan euron lääkesäästöt vuosittain. KELA:n rahoja säästyisi noin 5-7 miljoonaa euroa. Samalla vältettäisiin pienen riskin potilaiden osalta joskus vakavatkin lääkkeen aiheuttamat haittavaikutukset ja niiden hoitokustannukset.

Sairastuin itse vuonna 2006 statiini-lääkkeen aiheuttamaan vaaralliseen haimatulehdukseen. Se aiheutti KELA:lle, työnantajalleni sekä muulle yhteiskunnalle noin 83 000 euron kustannukset ja minulle ennenaikaisen eläkkeelle jäännin. Kipua ja tuskaa en osaa arvioida rahana.

Leino Utriainen
dipl.ins. /eläkkeellä
Jyväskylä
 

Ei päivää ilman Portugali-spekulaatioita.

Suomen mediaa seuraamalla saattaa syntyä käsitys, että EU:n tukipäätösten arvostelu kuuluu tässä maailmassa lähinnä Timo Soinille ja Jutta Urpilaiselle. Keskustellaan myös lähinnä siitä, voisiko Suomen mahdollinen tiukentuva asenne kaataa koko tukipaketin.

Todellisuudessa paketin mielekkyys kuohuttaa Suomen lisäksi ympäri maailmaa, melko yllättävissäkin paikoissa ja yllättävillä näkökulmilla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa republikaanien kongressiedustaja Cathy McMorris Rodgers kirjoittaa BigGovernment.com -sivustolla siitä, että amerikkalaiset eivät tajua, miten paljon heidän verodollareitaan syydetään vaikeuksissa olevien euromaiden tukemiseen. Yhdysvallat kun on kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n suurin rahoittaja – IMF puolestaan antaa miljardeja esimerkiksi Portugaliin.

“USA lainaa viisi miljardia dollaria joka päivä ja kasvattaa 14 biljoonan dollarin velkataakkaansa. Kannattaako meidän lainata lisää rahaa – lähinnä Kiinasta – voidaksemme tukea Eurooppaa? Euroopan kriisihän syntyi liiasta tuhlaamisesta ja velanotosta. Sitä ei voi ratkaista tuhlaamalla ja ottamalla velkaa lisää”, kongressiedustaja tykittää.

Luottoluokittaja Standard & Poor’s heikensi toissapäivänä Yhdysvaltain luottoluokituksen näkymät negatiivisiksi, aiempi taso oli vakaa. Obaman hallinto yrittää vakuutella, ettei hätää ole ja julkisia menoja saadaan karsittua. Jokohan perusamerikkalaiset pian puhuvat tuppuraisista tappuraisten takuumiehinä?

Amerikkalaisen huippuyliopisto MIT:n professori Bengt Holmström ryöpyttää Helsingin Sanomissa EU:ta siitä, että nyt ei pelasteta jäsenvaltioita, vaan ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

En ole professorien tavoin kansainvälisen talouden huippuasiantuntija, mutta osaan lukea. EU:n pelastuspakettien takana ovat taloustieteen asiantuntijat. Näin sanottiin vaalitenteissä ja sanotaan yhä. Samaan aikaan jotkut asiantuntijat eri puolilla maailmaa myös ryöpyttävät valittua tietä. Tänään Aalto-yliopiston kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta toteaa painetussa Kauppalehdessä, että Kreikan, Irlannin ja Portugalin velkasaneeraus ei ole myöhäistä vieläkään.

Vaikka Suomen päättäjät vakuuttelevat päivästä toiseen, että euroalueen kriisi pystytään ratkaisemaan tukipaketeilla, sijoitusmarkkinoilla kytee epäluulo. Kullan hinta on huikealla tasolla. Hopean hinta on korkeimmalla kolmeenkymmeneen vuoteen.

Jostain syystä mieleen tulevat syksyn 1991 päivät. Silloin toistuvasti luvattiin, että Suomen markkaa ei varmasti devalvoida.

Viha näkyi vaalikentillä. Näiden vaalien yhteydessä ei kuitenkaan ole nähty voimakkaita syytöksiä vihapuheesta. Eilen eduskuntaan nousseen perussuomalaisten Jussi Halla-ahon aiemmin saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta ja yleinen maahanmuuttokritiikille myönteinen ilmapiiri ovat hillinneet halua puuttua aiheeseen.

Moni valituksi tullut kansanedustaja lupasi uusia tuulia maahanmuuttoon. Paitsi maahanmuuttokysymyksiä, myös viharikoksia on kaikessa hiljaisuudessa puitu jo päättyneellä vaalikaudella. Rasismiin liittyvien rikosten osalta, joihin kuuluu mm. kiihottaminen kansanryhmään vastaan (RL 11:10), hyväksyttiin eduskunnassa tänä keväänä muutoksia Euroopan neuvoston asiaan liittyvän yleissopimuksen ja EU:n rasismipuitepäätöksen täytäntöönpanemiseksi (HE 317/2010 vp ja LaVM 39/2010 vp). Rasistisista rikoksista on siis jo edellisen hallituksen jäljiltä luvassa aiempaa ankarampia rangaistuksia.

Kunnianloukkauksia koskevassa lainsäädännössä paineet ovat vastakkaiset. Päättyvällä hallituskaudella on tullut parin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun kautta esille, että kunnianloukkausrikoksista (rikoslaki 24:9-10) vankeusrangaistuksen antaminen tulisi olla poikkeuksellista. Asiaa koskevat lait ovatkin tulossa uudelleen arvioitavaksi eilen valitussa uudessa eduskunnassa. Seuraava hallitus päättää, mitä lainmuutoksia tullaan tekemään.

Viharikoksista on Suomessa jouduttu myös vankilaan. Tamperelainen Seppo Lehto istuu parhaillaan kahden vuoden ja viiden kuukauden vankilatuomiota. Lehto levitti internetissä muun muassa poliitikkoja herjaavaa aineistoa. Tuomio tuli törkeistä kunnianloukkauksista, uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Joutuuko Lehdon rikoksista tulevaisuudessa vankilaan, sen päättävät uudet edustajamme.

Näissä asioissa toivoisi Suomen seuraavan jatkossakin kansainvälisiä trendejä. Kunnianloukkauksien kohdalla vankilatuomio on liian ankara, sananvapautta uhkaava pelote. Sen sijaan uskonrauhaa rikkomalla ja populistisella kiihotuksella kansanryhmiä vastaan ei saada aikaan mitään rakentavaa. Vallasta luopuva hallitus on maahanmuuttoministerin johdolla perannut tarkalla kammalla maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Usealla perussuomalaisten vaalivoiton myötä eduskuntaan nousseella kansanedustajalla on ollut tärkeä osansa ongelmien esiinnostamisessa. Kovasanaisimmat maahanmuuton vastustajat eivät menneet läpi. Vihapuhe ei kuulu suomalaiseen parlamenttiin.
 

Timo Soinin vaalivoitostaan käyttämä jytky-sana on tuttu muinaisesta uudenvuoden ilotulitteesta tykinjytkystä, viralliselta nimeltään tykinlaukauksesta.

Viranomaiset kielsivät tykinjytkyn 90-luvun puolivälissä liian vaarallisena. Jytkyn räjähtäminen käsissä saattoi vammauttaa. Tykinlaukauksilla rikottiin myös runsaasti muovisia postilaatikoita.

Viime yönä Soinin jytky räjäytti säpäleiksi monen muun unelmat.

- – -

Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen sai haluamansa paalupaikan suurimpana puolueena tavalla, jota hän tuskin pahimmissa painajaisissaankaan uskalsi pari vuotta sitten aavistaa.

Ykköspaikka tuli, vaikka parikymmentätuhatta kokoomusääntä katosi. Hallitustunnustelijan niskaan hengittävät Etelä-Euroopan maiden tukemista ja eläkeiän nostamista vastaan haraavat sekä varakkaamman väen veronkorotuksiin valmiit perussuomalaiset ja demarit.

- – -

Kun Lasse Lehtinen demareiden vaalivalvojaisissa vertasi vaalitulosta SMP:n vuoden 1970 vaalivoittoon, vertaus oli oikeansuuntainen mutta riittämätön. Silloinen Suomen maaseudun puolue haali 250 000 lisä-ääntä, nyt perussuomalaisille tuli lisäystä peräti 450 000 ääntä.

Tuskin koskaan yhtä huonoa vaalimenestystä on juhlittu yhtä riehakkaasti, kuin sosialidemokraatit nyt Seurahuoneella tekivät.

Torjuntavoitto tuli ainoastaan gallupeista, numeroissa tuli takkiin. Vasemmiston eli SDP:n ja Vasemmistoliiton yhteiskannatus on nyt Suomen historian alhaisin. Eduskuntavaalituloksia on mitattu vuodesta 1907 eikä vasemmisto ikinä ole saanut näin matalaa, vain 27,2 prosentin tulosta.

- – -

Poliittisen historian valossa sopii ihmetellä, että näin kävi melko epäsuositun hallituksen nelivuotiskauden jälkeen. Vasemmisto selvisi kuitenkin varsin vähällä poliitikkojen uskottavuutta runnelleesta vaalirahakohusta.

Kun porvaripuolueiden kytköksistä hämäräliikemiehiin ja korruptiivisiin vyyhteihin kirjoitettiin palstakilometreittäin, vasemmistosta saatiin kaivettua lähinnä varsin ennalta arvattavissa olleita asioita ay-liikkeen avokätisistä tuista – ja yksi urheiluopistosäätiöjuttu.

Joka tapauksessa uskon, että Suomen historian suurin poliitikkojen rahoitusskandaali on tämän vaalituloksen tärkein selittävä tekijä.

Arvioin itse pari vuotta sitten, että vaalirahakeskustelun hyöty ropisee vihreiden, kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten laariin. Nämä kolme ryhmittymää kun eivät ryvettyneet vuosien myllytyksessä millään tavalla. Yksi syy puhtauteen oli toki sekin, ettei näitä puolueita juuri kukaan ulkopuolinen ollut rahoittanut.

Arvioni meni perussuomalaisia lukuun ottamatta metsään. Vihreiden vaalirahakysymyksessä saama sädekehä himmeni ydinvoimakysymyksessä ilmenneeseen kaksinaamaisuuteen, kristillisten äänestäjäkunnasta osa haistoi voittajan vankkurit ja karkasi Soinin taakse.

- – -

En ole ainoa erehtynyt. Mielipidetutkimuspapereilla voi nimittäin kohta pyyhkiä pöytiä. Meille journalisteillekin tulee vakavan itsetutkiskelun paikka – miten paljon julkaisemamme gallupit voivat heittää menettämättä täysin uskottavuuttaan? Keskustalle viimeiset MTV3:n, Ylen ja Hesarin gallupit lupasivat 17,9-19,8 prosenttia. Toteutunut prosenttiluku on 15,8. Mitä se olisi ollut Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen johdolla?

Jo viime vaaleissa kävi osittain samoin. Taloustutkimus ennusti juuri ennen vaaleja kokoomukselle notkahdusta parinkymmenen prosentin tasolle, puolue keräsi kuitenkin tuolloin yli 22 prosenttia äänistä. Tuolloin Niinistö haukkui gallupit, nyt voittoa gallupeista julisti Soini.

- – -

Muutoksen kouriin joutuu myös tulevaisuuden politiikan journalismi. Monen pitkän linjan toimittajan luottolähteet lähtivät nyt laulukuoroon. Esimerkiksi Juha Korkeaoja, Suvi Linden, Merikukka Forsius, Erkki Pulliainen, Toimi Kankaanniemi, Kimmo Kiljunen ja Risto Kuisma kuuluvat joukkoon, jolle ei tarvitse enää soitella taustatietojen toivossa. He pakkaavat laukkunsa. Journalistien täytyy luoda kontakteja kymmeniin uusiin parlamentaarikkoihin, joista moni tulee täydestä tuntemattomuudesta.

- – -

Nukkuvien puolue pieneni näissä vaaleissa, mutta on edelleen maan suurin puolue. On yllättävää, että tällaisten poliittisten mannerlaattojen liikkuessa noin 30 prosenttia äänioikeutetuista jäi edelleen kotiin.

Politiikan seuraaminen on puoluekannasta riippumatta lähiaikoina yhä kiinnostavampaa. Suomen uusien päättäjien eteen kasataan poikkeuksellisen suuria asioita. Luulen, että nukkuvien puolue on jatkossakin pienenemään päin.

Vaalien alla toki kuuluukin etsiä epäkohtia ja keinoja parantaa maailmaa, mutta joskus silti hävettää oman kolmi-nelikymppisen sukupolveni puolesta.

Se marisee, vaikka sille on pedattu kaikki. Kitisee elintasostaan, vaikka ahtaat 70-luvun lähiökaksiot ovat vaihtuneet uuden vuosituhannen rivi- ja omakotitaloihin ja veivattavat puhelimet muuttuneet verkkomedian monitoimilaitteiksi. Se kertoo uupuvansa, vaikka hoidattaa lapsensa vaippaikäisestä asti yhteiskunnan kustannuksella ja ostaa siivouspalveluja enemmän kuin koskaan.

Vapaapäivät ovat lisääntyneet, monet arjen hankaluudet kuten jälkikasvun tuhkarokot ja sikotaudit ovat jääneet historiaan. Elämästä on tehty kevyttä, viileissä autoissa ei tarvitse hikoilla, sadetakit hengittävät, kaikki on yhtä lattialämmitystä ja hipaisukytkintä.

Silti löytyy 37-vuotiaita, jotka sanovat, etteivät jaksa työelämää. Tahtovat lähteä downshiftaamaan. Työeläkeyhtiöiden tutkimukset kertovat samaa. Koulutetut kolmikymppiset sanovat, etteivät halua olla työelämässä kymmenen vuoden päästä.

Jos jokin näistä puheista puuttuu, niin suhteellisuudentaju ja historian tunteminen.

Jokin aika sitten lauantaikin oli työpäivä. Metsurit kahlasivat vyötäröään myöten hangessa, työläiset sinnittelivät lyhyillä äitiyslomilla. Kymmeniä vuosia sitten Verlan vanhassa pahvitehtaassa työterveyshuolto tarkoitti sitä, että koneiden terien katkomat sormet työnnettiin jäihin ja sidotulla raajalla jatkettiin työntekoa. Lapset oli 12-tuntisten päivien ajaksi lukittu pieniin ja vetoisiin asuntoihin.

Tuosta teollisuuden vastenmielisestä menneisyydestä on isovanhempiemme ja vanhempiemme ponnisteluilla menty valtavia harppauksia eteenpäin.

Miksi niin moni silti sanoo, ettei millään kestä tavallista toimistotyötään?

Totta kai nykyisessäkin työelämässä pätkätöiden, kvartaalikiireen ja tulosvastuun keskellä on ongelmia, mutta mittasuhteet olisi hyvä pitää mielessä. Joskus tuntuu, että Suomessa on kiellettyä kertoa pitävänsä omasta työstään. Kuka kertoisi marisijoille, että asiat voisivat olla myös paljon, paljon huonommin?

Viisitoista vuotta MOT-toimittajana on ollut melkoinen yhteiskunnallinen korkeakoulu. Se on opettanut minulle yhden asian suomalaisesta yhteiskunnasta: Suomi on äärettömän valtiokeskeinen maa. Kansalaisen asema suhteessa valtioon on täällä heikko.

Ei riitä, että ministeriöt, kunnat, niiden laitokset ja keskukset simputtavat kansalaisia, vaan kyykytykseen osallistuu myös laillisuuden lukoksi tarkoitettu korkein hallinto-oikeus.

MOT on seurannut 13 vuoden ajan eurooppalaisen Natura luonnonsuojeluverkoston toteutusta Suomessa.

Naturan perusajatus on erinomainen. Suojellaan luontotyyppejä ja lajeja siellä, missä ne esiintyvät edustavimmillaan. Ei tarvitse levittää leveää suojelumattoa, vaan haetaan esiin lajien tärkeimmät esiintymispaikat ja suojellaan ne siellä sitäkin tiukemmin. Se edellyttää esiintymien keskinäistä vertailua ja tärkeysjärjestykseen panemista, sekä Suomessa että koko Euroopassa.

Nyt esitettävässä kuudennessa jaksossa nähdään, mitä seuraa siitä, että Natura perustettiin Suomessa alun perin väärälle direktiivin tulkinnalle. Tulkintaero voi näyttää vähäpätöiseltä, mutta sen seuraukset ovat kohtalokkaat.

Suomen ympäristöministeriössä katsottiin, että suhteellista vertailua ei tarvinnut tehdä Suomessa, vaan vasta Brysselissä. Siksi Suomesta esitettiin Natura-alueiksi esiintymiä, joita ei ollut suhteellisessa vertailussa valittu parhaiksi. Kukaan ei voi tietää varmuudella, ovatko Naturaan valitut lintu-, eläin- ja kasviesiintymämme niin merkittäviä, että ne kannattaa suojella ja maksaa siitä.

Myöhemmät EY-tuomioistuimen tekemät päätökset osoittivat, että Suomessa tehty Natura-ratkaisu on perusteiltaan väärä. Sen jälkeen ympäristöhallinto on käynyt epätoivoista viivytystaistelua, jotta Naturan lainvastaisuus ei paljastuisi. Se nimittäin merkitsisi Natura-hankkeen palauttamista lähtöruutuunsa ja koko valtavan rumban aloittamista alusta uudelleen.

Virkamiehet ovat peitelleet virheitään yhä uusilla virheillä. Ja nyt, kun luonnonsuojeluverkoston perustaminen konkretisoituu pakkolunastuksiksi, rakennuskielloiksi, hakkuukielloiksi ja elinkeinorajoituksiksi, törmäävät päättäjät Naturan perimmäiseen laittomuuteen kerta toisensa jälkeen.

Missä sijaitsevat maani suojelun perusteena olevat Natura-arvot, ja mikä niiden suhteellinen merkitys on, kysyvät maanomistajat, eivätkä ympäristövirkamiehet kykene vastaamaan.

Korkein hallinto-oikeus on hyväksynyt kaikissa vaiheissa ympäristöhallinnon ratkaisut. Ja mikä pahinta, ei ainoastaan hyväksynyt, vaan se on myös aktiivisesti kehittänyt ratkaisuja, joilla ympäristöhallinto on päässyt ulos nurkasta, johon se on itsensä maalannut.

Mahdollisuus manipuloida oikeudenkäynnin kulkua selitetään hallinto-oikeudenkäyttöön kuuluvalla virallisperiaatteella, joka ei ole tuttu asia kansalaisille eikä monille juristeillekaan.

Virallisperiaatteella selitetään mm. hallintotuomioistuimen oikeus ottaa ”viran puolesta” vastaan kyökin oven kautta aineistoa kertomatta siitä toiselle osapuolelle, tai muuttaa kaikessa hiljaisuudessa oikeudenkäynnin lähtökohtia, kuten alkuperäisen viranomaispäätöksen perusteluja, jopa pykäliä.

Kun oikeus on perinteisesti kuvattu side silmillä istuvana puolueettomuuden perikuvana, on tässä tapauksessa side kansalaisen silmillä.

Valtion vahvalle roolille on Suomessa historialliset syynsä. Autonomian aikana kansallisuusaate ryhmittyi lujan valtion ympärille. Ja vahva valtio halusi suojella uskollisia palvelijoitaan, virkamiehiä. Se oli myös keino puolustautua Venäjältä tulevaa painostusta vastaan.

Tsaarinajan peruja on myös Korkein hallinto-oikeus, senaatin talousosastosta kuroutunut oikeusistuimen ja viranomaisen risteytys.

Eikö jo olisi aika haudata tämä tsaristinen jäänne ? Suomessakin voitaisiin siirtyä järjestelmään, jossa hallintotuomioistuimet olisivat oikeita oikeusistuimia, joissa vastapuolina ovat valtio ja kansalainen. Ja tuomarit näiden välissä ratkaisisivat kiistat puolueettomasti, vain laillisuus silmämääränään.

> MOT: Natura-anastus 11.4.2011

MOT:n Natura - sarjan jaksot arkistossa:

> MOT: Natura toi alpit Espooseen 4.9.2006

> MOT: Natura sinetöity valtion salaisuus 29.11.2004

> MOT: Natura laillisuus kriisissä 26.5.2003

> MOT: KHO - korkein hallituksen oikeus 19.3.2001

> MOT: Natura seikkailu 2000. 9.2.1998
 

Päättäjien ja lain kaltevalla pinnalla toimineiden vaalirahoittajien yhteys ajoi Suomen syvään vaalirahaskandaaliin. Poliittisen luottamuksen menetykselle ei voi laskea hintalappua, äänissä tulos lasketaan ensi viikolla. Vaalit lähestyvät, joten nyt kaikki puhuvat avoimuuden puolesta ja vakuuttelevat uuden aikakauden alkaneen.

Samaan aikaan kulisseissa on kuitenkin valmisteltu lakeja, jotka tekevät tulevaisuuden novagrouppien, veroparatiisiviritysten, nuoriso- tai urheiluopistosäätiöiden selvittelystä journalisteille hyvin vaikeaa.

Viime syksyn kuohunta ministereiden lähipiiriomistuksista on sekin hädin tuskin ehtinyt laantua, kun valtiovarainministeriön työryhmä jo esittää lukuisia heikennyksiä osakeomistamisen julkisuuteen.

Työryhmä tahtoo muun muassa sallia pörssiyhtiöiden hallintarekisteröidyn eli ei-julkisen osakeomistuksen kotimaisille sijoittajille. Tämä pimentäisi suuren yleisön kuvan siitä, ketkä suurta valtaa käyttävissä pörssiyhtiöissä todellisuudessa vaikuttavat – tai ketkä yhtiöiden menestyksestä hyötyvät. Esimerkiksi poliitikkojen omistukset olisi helppo kätkeä.

Työryhmä poistaisi myös pienempien osakeyhtiöiden omistuksen julkisuuden. Nykyisin osakeyhtiölaki sallii, että kuka tahansa – kuten kansalainen tai tutkiva toimittaja – voi pyytää yrityksestä osakasluettelon. Uudistuksen jälkeen luettelon saisi vain yhtiön osakkeenomistaja.

Ehdotus antaisi aseet hämärämiesten käsiin, kun esimerkiksi päättäjien ja talousrikollisten yhteisomistusten tutkiminen estettäisiin. Veronkiertoa tai kuittikauppaoperaatioita pystyisi pyörittämään salatun omistuksen turvin.

Vaalirahasotkun luulisi opettaneen läpinäkyvyyden ja avoimuuden merkityksen, mutta toisin on käynyt. Perusteluiksi esitetään muun muassa epämääräisiä kustannussäästöjä.

Harmaan talouden torjunta kiinnostaa päättäjiä vaalimökkipuheissa. Kun eduskunnan tarkastusvaliokunnan aiheesta tilaama perusteellinen selvitys oli äskettäin esillä parlamentissa, Arkadianmäellä oli hiljaista. Esimerkiksi yksikään ministeri ei ollut paikalla.

Uuden eduskunnan toivoisi miettivän sitä, että rehellinen omistus voi aina olla julkista.

Vanha sananlasku sanoo: Yksi mätä omena pilaa koko korin. Sanontaa voi soveltaa puhelinmyyntialaan. Sinne on pesiytynyt joukko yrityksiä ja yrittäjiä, jotka pilaavat koko alan maineen.

Kävin tämänviikkoista MOT-ohjelmaa tehdessäni läpi parinkymmenen puhelinmyyntifirman taustat. Valtaosa niistä tuntui toimivan asiallisesti. Valitettavasti mukaan mahtui myös useita yrityksiä, jotka eivät noudata alan pelisääntöjä.

Nämä yritykset tarjoavat työntekijöilleen epämääräisiä tai tolkuttoman monimutkaisia työsopimuksia. Niistä on vaikea tulkita, mitkä ovat palkkausperusteet, saatikka sitten arvioida, paljonko lehtiä tai muita tuotteita pitää myydä, jotta ansaitsee tietyn kuukausipalkan.

En ihmettele yhtään, jos teini-ikäinen työntekijä ei tällaisen sopimuksen eteen saatuaan tiedä, mihin nimensä panee. Ja samaan aikaan työantaja lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Kenellekään ei liene yllätys, että tällaiset työnantajat eivät ole sitoutuneet alan työehtosopimukseen. Itse asiassa vain noin puolet alan yrityksistä on. Se on vähän alalla, joka työllistää yli 10 000 ihmistä.

Entä voidaanko puhua kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä (rikoslaki 47. luku, 3 a §) silloin, kun työsopimuksen palkkausperusteet ja työantajan lupaukset eivät kohtaa? Käyttääkö työnantaja tällöin hyväkseen työntekijän tai työnhakijan ymmärtämättömyyttä tai tietämättömyyttä?

Kyllä käyttää. Tähän asti kyseistä rikoslain pykälää on tulkittu niin, että se koskee lähinnä vammaisia tai ulkomaalaisia, joiden alisteista asemaa työnantajat ovat käyttäneet hyväkseen.

Tuosta pykälästä tarvitaan uusi tulkinta. Laki pitää ulottaa koskemaan myös niitä puhelinmyyntifirmoja – ja muiden alojen yrityksiä – jotka käyttävät hyväkseen ihmisten epätoivoa ja ymmärtämättömyyttä. Siis niitä firmoja, jotka maksavat epämääräisesti tai ala-arvoisen huonoa palkkaa. Tarvitaan ennakkotapaus, jonka perusteella työntekijät ja ammattiliitto saavat nämä firmat vastuuseen laiminlyönneistään. Silloin mätien omenoiden vaikutus heikkenisi.

Mutta se ei riitä. Puhelinmyyntialalle on pesiytynyt joukko yrittäjiä, jotka jättävät verot ja laskut maksamatta. He antavat yritysten mennä konkurssiin tai myyvät ne edelleen ns. saattohoitajille, jotka vievät yrityksen konkurssiin. Näin alkuperäiset koijarit pääsevät jatkamaan toimintaansa puhtain paperein.

Puhelinmyyntialaa pitkään seuranneet viranomaiset ovat huomanneet, että osa vanhoista tekijöistä on muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen palannut takaisin bisnekseen. Heidän toimintamallinsa on entinen. Niinpä verottaja saa pitää varansa, jotta saa kerättyä veronsa.
 

"Rikoslain pitäisi jollain tavalla ilmentää yleistä oikeustajuntaa …mikä noin keskimäärin meidän ihmisten mielestä olisi oikein.", rikosoikeuden professori Jussi Tapani Turun yliopistosta sanoo.

Yleisen oikeustajunnan rajoja koetellaan tapauksessa, josta ”Tappava urakka” kertoo: missä vaiheessa rikoksen suunnittelu muuttuu esimerkiksi tilaamiseksi tai konkreettiseksi valmisteluksi?

Suomessa on pitkään pohdittu törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointia. Oikeusministeriössä valmisteilla olevassa tuoreessa muistiossa vertaillaan pohjoismaiden lakeja. Siitä ilmenee, että valmistelun määritelmä sisältyy ainoastaan Ruotsin rikoslakiin. Erilaisia salahankkeiden määritelmiä on lisäksi esimerkiksi Saksassa ja Britanniassa. Paineita lain muuttamisen Suomessakin ovat tuoneet mm. Liedon rahankuljetusryöstö, jossa poliisin piti odottaa ryöstön käynnistymistä sekä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat.

MOT esittää osia videosta, jossa rakennusalan suomalaisurakoitsija tilaa virolaiselta henkilöltä isännöitsijän yliajon – maksua vastaan. Raha vaihtaa omistajaa. Video on hätkähdyttävä. Urakoitsijan teko herättää lievästi sanoen paheksuntaa. Mutta onko kyse rikoksesta?

Esimerkkitapauksemme on äärimmäinen, mutta ei valitettavasti ainoa laatuaan. Espoon käräjäoikeudessa on maaliskuussa käsitelty tapausta, jossa rakennusalan aliurakoitsija uhkasi espoolaisen rakennustyömaan työnjohtajan perheen henkeä ja turvallisuutta. Aliurakoitsija olisi halunnut maksun maalausurakasta etukäteen. Pohjois-Savossa poliisi on tutkinut tapausta, jossa ravintola-alan yrittäjä tilasi toiselle yrittäjälle pahoinpitelijät Virosta. Juttua on tukittu törkeänä pahoinpitelynä ja yllytyksenä törkeään pahoinpitelyyn.

Poliisin mukaan MOT:n esiintuomassa tapauksessa poikkeuksellista on lähinnä se, että video on tullut julki. Yleensä tällaiset hankkeet jäävät pimentoon, vaikka MOT:ssa esiintyvä virolainen ”perintämies” sanoo, että hänellä on pelkästään rakennusalalla vuodessa satakunta toimeksiantoa. Poikkeuksellista on myös se, että nyt ei ole kyse ammattirikollisista vaan ihan tavallisista suomalaisista yrittäjistä.

Kysymyksiä jää ilmaan: entä jos rakennusalan urakoitsija olisi esittänyt tilauksen jollekulle toiselle, joka olisi lähtenyt hoitamaan tilausta? Entä mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi luvannut maksaa yliajosta yli 20 000 euroa?

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta liikkeelle lähteneet radioaktiiviset aineet ovat rantautuneet Suomeen, tiedotti Säteilyturvakeskus äsken.

Helsingistä ja Rovaniemeltä on löydetty nyt jodin isotooppia I-131.

Monen mielestä tämä kuulostaa pelottavalta. Käytännössä asialla ei ole merkitystä.

Radioaktiivisen jodin määrät ovat niin pieniä, että ne voidaan havaita vain laboratoriomittauksilla. Stukin mukaan aktiivisuuspitoisuuden pitäisi olla vähintään miljoonakertainen, jotta vastatoimenpiteisiin olisi syytä ryhtyä.

Vaikka päästöllä ei ole suomalaisille terveydellistä merkitystä, sen symbolinen merkitys on jo nyt muodostunut suureksi. Päästö on henkisesti toden totta rantautunut Suomeen.

Vuosien varrella jo melko ydinvoimamyönteiseksi puhuttu kansa muuttaa nyt nopeasti mieltään. 45 minuuttia teetti Think if Laboratoriesilla kyselyn. Siinä kielteisesti ydinvoimaan suhtautuvien määrä on noussut alle kolmanneksesta lähes puoleen suomalaisista.

Yllättävän moni pelkää onnettomuutta suomalaisessa ydinvoimalassa ainakin jonkin verran. Moni myös epäilee viranomaisten ja kotimaisten ydinvoimayhtiöiden jakamaa tietoa.

Yksi kaukainen maanjäristys on pyyhkäissyt pois asenteita, joiden istuttamiseen muun muassa Teollisuuden Voima ja Metalliliiton silloinen lobbari Matti Putkonen käyttivät vuosia.

Jääkö asennemuutos pysyväksi? Onko sillä edes mitään merkitystä, kun ydinvoimaluvat on joka tapauksessa jaettu pitkälle tulevaisuuteen? Saksa piirtelee jo rasteja voimalaverkostoonsa, mutta kotimaiset poliitikkomme ovat olleet ainakin toistaiseksi varovaisia vaatimuksissaan.

Suomalaistenkin asenteet ovat nyt kiinni siinä, mikä on Fukushiman lopullinen perintö. Miten laajaksi tragedia lopulta muodostuu?

Suomessa kaikki tuntuvat kannattavan hyvinvointivaltiota, mutta silti sitä nakerretaan eri puolilta koko ajan. Samanlainen tapaus on verotuksen progressio eli periaate, jonka mukaan veroa menee suhteellisesti sitä enemmän mitä suuremmasta tulosta on kysymys. Kaikki ilmoittavat sitä kannattavansa, mutta silti verojärjestelmän progressiivisuutta on jatkuvasti vähennetty.

Progressiivisesta verotuksesta - valtion tuloverosta - kertyi kaikista yhteiskunnan keräämistä veroista ja maksuista vuonna 1975 noin 17 prosenttia, vuonna 1995 runsaat 11 prosenttia ja vuonna 2009 enää reilu seitsemän prosenttia.

Viime jouluna loppuraporttinsa jättänyt verotuksen kehittämisryhmä, ns. Hetemäen työryhmä, kuvaa valtion ansiotuloveroa ”aidosti progressiiviseksi” veroksi. Kunnallisvero on vähennysten vuoksi tuloasteikon alapäässä progressiivinen, mutta noin 25 000 euron vuosituloista lähtien suhteellinen tasavero.

Suomessa jo tehdyt ja suunnitellut veromuutokset nostavat energiaveroja ja muita välillisiä veroja, sosiaalivakuutusmaksuja sekä kunnallis- ja kiinteistöveroja. Kehitys kohti tasaveroa kiihtyy. Vuoden, parin kuluttua progressiivisella verotuksella kerätty osuus yhteiskunnan veroista ja maksuista voi laskea alle viiden prosentin.

Siten vuodesta 1993 lähtien verotukseen tehtyjen yksittäisten muutosten yhteisvaikutuksena voi syntyä tasavero -Suomi , jota siis kukaan ei ilmoita kannattavansa.

Tämä lopputulos ei ole sattumaa, vaan tehtyjen poliittisten päätösten seuraus.
 

Mitä tapahtuu, kun julkisyhteisö Suomessa tehostaa, jalkauttaa toimintojaan ja virtaviivaistaa organisaatiotaan? Yleisölle se näyttäytyy yleensä palvelujen huononnuksena, organisaation työntekijät huomaavat hammastahnaputkiloefektin. Organisaatiokonsultit puristavat putkiloa keskeltä, alapäästä valuu tahnaa ulos ja putkilon yläpäähän pakkautuu lisää tahnaa – tai pikemminkin töhnää, ainakin jos kriteerinä on organisaation olemassaolon tarkoitus. Liikenteen turvallisuusvirastosta ulos saneerattu it-alan huippuosaaja kiteyttää kokemuksensa illan MOTissa: ”Tämän organisaatiomuutoksen myötä tuli päällikkönimikkeitä enemmän kuin niitä oli aikaisemmin.”

Pakkosaneerauksissa esikunta kohtelee vaistomaisesti itseään hellemmin kuin kenttäväkeä. Kun poliisihallinnon uudistuksessa piti partioita saada kentälle aiempaa enemmän, kävikin juuri päinvastoin. Tälläkin hetkellä ministeriön poliisiosastolle haetaan 12 uutta isopalkkaista virkamiestä. Painopisteajattelua kuvaa se, että viime vuosina KRP on menettänyt kymmeniä virkoja, Supo taas on saanut lisää. Muodikas terrorisminvastainen taistelu on jännittävämpää kuin nimensä mukainen harmaa talous ja sen suitsiminen.

Yhteisten verovarojen käytössä pitää olla säästäväinen. Tämänhän tietää tuplatehostettu tullimies tai vanginvartija kyseltyään turhaan lisäväkeä uusiin työtehtäviin. Samaan aikaan hallinnon korkein huippu antaa ”huonoa signaalia kasvattamalla poliittisten valtiosihteereiden ja erityisavustajien määrää”, jos on uskominen puhemies Sauli Niinistön neljän vuoden takaisiin lausuntoihin.

Kun valtio uusii organisaatiotaan – ja säästää – maksumiehiksi yleensä joutuvat hierarkian alapään työntekijät. Pehmentävien siirtymäaikojen jälkeen ulkoistetun palkka pienenee , saavutetut edut kapenevat.

Tätä ei pidä kuitenkaan totaalisesti yleistää. On toki innostavia poikkeuksiakin. Tämän iltainen Huono ohjelma esittelee Helsingin yliopiston saavutuksia. Rehtorin palkka nousi yksityistämisen myötä kertaheitolla 6 500 euroa eli 61 % nykyiseen 17 000 euroon/kk. Kanslerin (14 500 €/kk) ja 1. vararehtorin (12 000 €/kk) palkankorotusprosentti oli viime vuoden alusta 27 ja hallintojohtajan 20 (kuukausipalkka nyt 11 000€). Samalla yliopiston hallituksen vuotuiset kokouspalkkiokulut saatiin satakertaistetuksi eli 250 000 euroon.

Onneksi jotkut voivat paremmin.
 

Halpa-Hallista löytyy samanlainen poro kuin Pentikin myymälästä. Muutaman euron käsilaukku näyttää Burberryltä. Kala ei nappaa aidoksi Rapalaksi väitetyllä uistimella.

Tuoteväärennökset eivät tunne valtakunnan rajoja. Kiersimme maata ja totesimme väärennösten jo saavuttaneen perinteisesti puhtaina pidetyt suomalaisetkin markkinat.

Tuoteväärennöksiä ja tavaramerkkien loukkauksia ei meillä ole ennestään tutkittu juuri lainkaan. Ohjelmaa tehdessämme huomasimme pian, että joissain tapauksissa on vaikea jäljittä tuotteen tekijää. Pentikin ja Halpa-Hallin lähes identtiset porot on valmistettu Intiassa Morodabadin kaupungissa. Niiden esikuvat löytyvät saksalaisten messujen porovalikoimista. Globaalissa tavarapaljoudessa on yhä hankalampi sanoa mikä tuote on loppujen lopuksi aito ja alkuperäinen.

Mutta on myös selviä tapauksia. Ongelma pitäisi tunnustaa ja siihen pitäisi puuttua, myös Suomessa. Tuoteväärennökset uhkaavat suomalaisia työpaikkoja. Lisäksi ne ruokkivat veronkiertoa. Järkyttävintä oli todeta, että myynnissä on myös hengenvaarallisia väärennettyjä tuotteita. Petzlin kiipeilyvälineiden väärennöksiä ei onneksi ole vielä tavattu Suomesta. Maailmalta kopioita löytyy jatkuvasti lisää. On vaikea käsittää millainen ihminen ryhtyy valmistamaan väärennöksiä silläkin uhalla, että omaa lompakkoa lihottanut laite voi pettäessään tappaa muiden turvallisuuden eteen työtä tekevän lumenpudottajan.

Viikko sitten pohdin, millä tavalla päättäisimme seuraavan 45 minuuttia -ohjelman. Tarjolla ollut historiallinen tarina Saddam Husseinin hovista oli mielenkiintoinen, mutta diktaattori olisi jättänyt lähetyksen viimeisenä aiheena ohjelmasta karvaan jälkimaun. Saddam-insertille oli parempi paikka ohjelman keskellä.

Putous-ohjelman sketsihahmokisan finaali oli tulossa. Uskoin Munamiehen voittavan. Hahmollahan on mieletön vetovoima etenkin lapsiin. Jos Munamies kävisi alkuviikosta esimerkiksi Ilmajoella kuvitteellisessa kotipaikassaan Munakassa, tuota jätti-ilmiötä seuraava reportaasi kiinnostaisi taatusti.

Ensimmäiset tunnustelut maanantaina eivät johtaneet tuloksiin. Saimme kuulla, ettei esiintymisiä ole heti tulossa. Emme luovuttaneet. Pohjanmaan alueesta vastaava toimittajamme Outi Airola oli miehensä kanssa lomalla Helsingissä. Outia kiinnosti jutunaiheena Ilmajoen Munakka-ilmiö.

Yhdistimme ideamme. Outi alkoi järjestää asiaa. Pian hän soitti, että Munamies lupasi lähteä hänen kyydissään Helsingistä Munakan kylään. Retki tehtäisiin keskiviikkoaamuna. Outi soitti maanantai-iltana Munakan kyläyhdistyksen puheenjohtajalle Tero Haukkalalle, että Munamies on tulossa paikalle 45 minuuttia -ohjelman kyyditsemänä.

Haukkala ei jäänyt toimettomaksi. Pohjalaisella energialla hän polkaisi jo illalla liikkeelle tapahtumaorganisaation. Hanke sai nopeasti Ilmajoen kunnan johdon tuen ja apua paikallisilta yrityksiltä. Yötä myöten painettiin Munakka-pipoja ja huppareita, rakennettiin munamökkiä ja leivottiin kiireellä kahdeksallesadalle ihmiselle täytekakkua. Koskenkorvan urheilijoista tuli puolen tusinaa miestä valvomaan Munamiehen turvallisuutta.

Näyttelijä Riku Niemisen heittäytymishalua voi vain ihailla. Niemisellä oli tiukka aikataulu, mutta hän piti vierailua pienessä sympaattisessa kylässä niin tärkeänä, että halusi lähteä matkaan talkoohengessä.

Toimittajamme sai muistoihin jäävän paluumatkan Helsingin-lomalta, kun auton etupenkillä istui oma mies ja takapenkillä maankuulu Munamies.

Paikan päällä Munakan tapahtumassa ehdittiin olla tunnin verran. Munakan pieneen kylään tuli satoja ihmisiä ja koko maan media.

Illalla hymyilytti, kun tärkein kilpailijamme YLE Uutiset kirjoitti, että “paikalle on tulossa 45 minuuttia -ohjelma Helsingistä”.

Koko Munakka oli tapahtumasta innoissaan. Haukkalan mukaan hiipumaan päin ollut kyläyhdistystoiminta sai uutta voimaa. “Kyllä tämä on saanut lisäsysäystä tähän kyläyhdistyshommaan. Me halutaan kertoa, että meillä on tällainen hyvä paikka täällä Seinäjoen kupeessa”, Haukkala iloitsi tänä aamuna.

Olen varma, että aika monelle ihmiselle muillakin paikkakunnilla tuli tuosta tv-ohjelmasta iloista mieltä.

- – -

Viime lähetyksestä Munamies vei vain nelisen minuuttia, meillä oli neljäkymmentä minuuttia vahvaa asiaa ennen sitä.

Itse jäin miettimään sitä, että kahdessa eri raportissa poliisi sai toimia suomalaisten kasvattajana.

Poikien hyväksikäytöstä kertoneessa Raija Kantomaan insertissä poliisi kehotti isiä ja äitejä pitämään lapsiaan silmällä. Jutussa esimerkkinä esiintynyt poika oli joutunut teininä vuosien ajan pedofiilin uhriksi. Eroperheessä toinen vanhemmista aina luuli, että poika oli toisen luona. Todellisuudessa lapsi oli hyväksikäyttäjän luona.

Elisa Tikkasen juttu taas kertoi virolaisten siivoojien taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naisilla oli teetetty Espoossa heidän kertomansa mukaan jopa 18-tuntisia päiviä, palkat oli poljettu alas.

Työelämässä ihmisiä kohdellaan kuin tiskirättiä, mutta moni tuijottaa vain omaa näyttöpäätettään. Siivoussotkuja perkaava rikoskomisario Minna Immonen muistutti ohjelmassa, että ihmisten pitäisi välittää työpaikkojensa siivoojista. Jos väki vaihtuu koko ajan, hälytyskellojen täytyy soida.

Tähän on tultu. Poliisin pitää televisiossa kehottaa suomalaisia välittämään toisistaan.

Kun Munamies seuraavan kerran laulaa “Pidä huolta”, kuunnelkaa niitä sanoja.

Pakettiautoja, tatuoituja miehiä, tuntien odotusaikoja, rekisteröimättömiä ajoneuvoja. Tällaisia kommentteja vilisi taustakeskusteluissa, kun aloin tutkia vainajien kuljetuksiin liittyvää kilpailutusta tämän viikon MOT: Kilpailutettu kuolema  - ohjelmaa varten. Koko aihe hämmensi minua. Minulle ei ollut tullut mieleenkään, että kuolema, hautausala ja kilpailutus liittyisivät jotenkin yhteen.

Kun ihminen kuolee kotona, paikalle on kutsuttava poliisi. Poliisi vastaa vainajan kuljetuksesta. Alueellisten poliisilaitosten määrä putosi muutama vuosi sitten 90:stä 24:ään. Samalla vainajien kuljetusalueet laajentuivat maakunnallisiksi. Pienten hautaustoimistojen piti alkaa miettiä, miten organisoida koko maakunnan kattava vainajien kuljetustoiminta. Lisäksi alalle saapui uusi yritys, Suomen Hautaustoimistot Oy, joka keskittyy pääasiassa juuri vainajien kuljetuksiin. Alkoi entistä tiukempi taistelu markkinaosuuksista.

Sitten alkoi kuulua kertomuksia siitä, miten vainajia noudetaan kotoa autoilla, jotka eivät ole vainajien kuljetuksiin sopivia tai kuljettajien ammattitaito ei ole riittävää. Vanhojen toimijoiden etujärjestö, Suomen Hautaustoimistojen liitto on reklamoinut asiasta mm. Poliisihallitukselle.

Uuden, valtakunnalliseksi toimijaksi pyrkivän yrityksen tulo oli yllätys niin poliiseille kuin paikallisille hautaustoimistoillekin. Yllätyksenä on myös tullut se, että kilpailutuksissa on mukana myös perinteisiä kuljetusyrittäjiä. Kanta-Hämeen poliisilaitoksen alueella vainajien kuljetuksista huolehtii maaliskuun alusta yrittäjä, jonka päätoimiala on ravintola- ja turvallisuusalan työvoima- ja koulutuspalveluissa.

Poliisi ei ole aina osannut kirjoittaa tarjouspyyntöjä oikein. Kun Pohjois-Karjalan poliisilaitos kilpailutti kuljetuksen toistamiseen, se tarkensi tarjouspyyntöä monilta osilta. Uudessa tarjouspyynnössä kiinnitettiin erityistä huomiota odotusaikoihin sekä kuljetuskaluston kuntoon. Uudessa tarjouspyynnössä määriteltiin mm. auton väri, sekä se, että sisäpinta ei saa olla peltipinnalla, auton on oltava sisältä pehmeällä materiaalilla verhoiltu sekä se, että ulkoa ei saa olla näköyhteyttä vainajan kuljetustilaan.

Vainajien kuljetukset hoidetaan nyt aiempaa edullisemmin. Mutta kuinka paljon kuljetusten arvokkuus samalla kärsii? Millainen arvo lasketaan omaisen surulle ja vainajan viimeisen matkan arvokkuudelle?

Tuntemattomat tilit, veroparatiisit ja salaiset konsulttisopimukset. Siinä aineksia kansainväliselle korruptiosopalle. Suomalaisissa tuomioistuimissa on tähän asti käsitelty ainoastaan kahta suurta kansainvälistä lahjustapausta, jossa suomalaista yritystä epäillään lahjuksen antamisesta ulkomailla. Molemmissa tapauksissa kyseessä on Wärtsilä. Tapauksilla on paljon samankaltaisuuksia.

Molemmissa tapauksissa suuria rahasummia maksettiin konsulttien yksityisille tileille Sveitsiin ja Jerseyn saarelle. Konsulteille rahaa lähettäneet Wärtsilän johtajat eivät selvittäneet kenelle markat ja eurot oikeastaan menivät. Poliisikuulustelussa epäilty ei muistanut konsultin nimeä eikä osoitetta. Epäilty tunnusti, että hän ei ollut edes tutkinut konsultin pätevyyttä.

Korruptiotapauksia tutkitaan pitkään ja itse oikeusprosessi on vielä pidempi. Näin epäilty joutuu muistelemaan hyvinkin vanhoja asioita. On ymmärrettävää, jos puhelinnumerot ja osoitteet unohtuvat. Mutta eivät nimet eivätkä tapaamiset? Entä miten on mahdollista, että Wärtsilän kaltainen suuryritys ei tutki konsultin taustoja tai pätevyyttä tehtävään ollenkaan? Miten Wärtsilällä voi olla kolme miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa lähetettäväksi tuntemattomalle tilille veroparatiisisaarelle? Samaan aikaan Wärtsilä on saanut vuodessa 20 miljoonaa euroa tukiaisia valtiolliselta Tekesiltä.

Ohjelmassa Wärtsilän johtaja Marko Vainikka vakuuttaa, että yhtiöllä on selkeät säännöt miten konsultteja käytetään. Yhtiön sisäinen valvonta on mahdollisesti tiukentunut näiden kahden tapauksen seurauksena. Toisaalta moni kansainvälisillä markkinoilla toimiva suomalaisyrittäjä vahvistaa, että näinhän se menee: kauppoja ei synny ilman lahjuksia. Onko siis parempi lahjoa maailmalla, jotta suomalaiset työpaikat pysyvät Suomessa.

Jutun teon yhteydessä haastateltujen poliisien, syyttäjien, tuomareiden ja muiden asiantuntijoiden yhteinen viesti oli selvä: Suomessa on hyvin vähän kokemusta kansainvälisistä korruptiotapauksista. Ruotsalainen korruptioasiantuntija Thorsten Cars kritisoi voimakkaasti suomalaisia tuomareita. Hänen mielestään molemmat Wärtsilä-tapaukset osoittavat, että tuomarit ovat varovaisia kun vastassa on suuri ja mahtava yritys. Ja että tuomarit eivät osaa nähdä kokonaisuutta korruptiotapauksissa. Ne ovat palapelejä, joissa täytyy katsoa kokonaiskuvaa, ei vain yksittäisiä paloja.
Kokemus alkaa valitettavan nopeasti karttua kun tuomioistuimiin tulee keväällä useita, uusia kansainvälisiä korruptiotapauksia: Patria-Egypti, Patria-Slovenia, Instrumentarium-Costa Rica.

Toistaiseksi on voinut vain todeta, että lahjus se on joka kannattaa.

> Lue lisää ohjelmasta

Myönnetään se heti aluksi. En ihan heti syttynyt tälle jutulle. Kun ensimmäisen kerran kuulin Oikeutta Eläimille -järjestöltä uusista salaa kuvatuista turkisvideoista, ajattelin, että tätähän on jo nähty.

Tiukkaa keskustelua turkiksia vastaan ja niiden puolesta on väännetty vuosikymmeniä.

Kun lopulta näin kuvamateriaalin, mieli muuttui. Digivideota on gigatolkulla, loputtoman paljon. Tarkastelussa on ollut lähes kymmenesosa maamme tarhoista. Kuvauspaikkoja on dokumentoitu gps-paikantimilla, kuvauspäiviä todettu kyseisen päivän sanomalehdillä. Nyt ei enää voi puhua pelkistä yksittäistapauksista.

Aktivistit ovat tehneet maamme historian suurimman tuotantoeläinten salakuvausoperaation.

Entä sitten – miksi salaa kuvattua materiaalia pitää näyttää?

Siksi, että sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Suurta yleisöä kiinnostaa, miten eettisesti tuotantoeläimiä kohdellaan. Aktivistivideoita voidaan verrata turkisalan omasta toiminnastaan antamaan kuvaan. Totuus nimittäin on todennäköisimmin tässä välissä.

Toimittajamme kävi helmikuun alussa myös sertifioidulla tarhalla, medialle tarkoitetussa esittelyssä.

Aiheella on myös valtava taloudellinen merkitys. Millaisilla tavoilla turkistuotannon mallimaana esittäytyvä Suomi hankkii puolen miljardin euron vuosimyynnin? Vientiinhän turkiksia tehdään. Juttu kiinnostaa yli Suomen rajojen. Tanskan televisiosta otettiin jo yhteyttä – he halusivat kuvat.

Turkiksilla on myös poliittinen merkityksensä. Pääministeri Mari Kiviniemi on imagoltaan hyvin asiakeskeinen, puhtoinen poliitikko. Vaalirahoituksessaan hän on pysytellyt etäällä kaikenkarvaisista talousrikollisista, mutta turkisala on ollut hänen tukijansa. Myös pääministerin mainosalalla työskentelevä puoliso on pitkään tehnyt turkisalan tärkeimpiä kampanjoita.

Keskustan perinteisillä tukialueilla turkistuotanto on yhä arvossaan, kertoo teettämämme kysely. Esimerkiksi Lapissa noin 80 prosenttia ihmisistä hyväksyy tarhauksen, vain pieni joukko haluaisi kieltää sen.

Sen sijaan Etelä-Suomessa puntit kannattajien ja vastustajien välillä ovat aika lailla tasan.

Juuri täällä, suurten äänestäjäjoukkojen keskellä, vaalit ratkaistaan. Moni eteläsuomalainen äänestäjä haluaisi tietää tarkasti, miten suuri osuus kansanedustaja Kiviniemen vaalibudjeteista on eri aikoina tullut turkistarhaajien tileiltä.

Kuten tiedämme, Kiviniemen vaalirahoituksen yksityiskohdat ovat salaisuuksia myös uudessa, avoimemmaksi julistautuneessa Keskustassa.

Suomen mainetta maailman vähiten korruptoituneen maana ovat parin viime vuoden aikana syöneet puolue- ja vaalirahoitusskandaalit.

”No, politiikkahan on tietysti aivan oma erikoinen maailmansa”, sanomme ja uskottelemme edelleen, että yhteiskuntamme ydin on terve ja puhtoinen. Suomalaiseen virkakuntaan ja sen lahjomattomuuteen voimme varmasti luottaa.

Vai voimmeko sittenkään? Viime syksynä tein jutun kolesterolilääkityksestä (Kolesterolipommi 25.10.2010) ja hämmästyin havaitessani kuinka syvällä suurten monikansallisten lääkeyhtiöiden taskussa ovat johtavat asiantuntijalääkärit ja professorit.

Opettajia on totuttu pitämään kunnollisuuden perikuvina. Ja heidän ohjauksessaan Suomen koulut ovat toista sataa vuotta juurruttaneet kasvavaan kansaan rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden arvoja.

Siksi olikin yllätys, millainen maan tapa paljastui Pisa-tulosten loisteessa paistattelevan koululaitoksemme julkisivun takaa. Perinteinen koulukuvaus on joutunut liukkaiden liikemiesten ja heitä siipeilevien rehtorien käsiin.

Summat eivät tietenkään ole päätä huimaavia, ainakaan yhden oppilaan tai koulun tasolla. Yhden lapsen koulukuvissa saattaa olla korruptiolisää viitisen euroa ja koulun suuruudesta riippuen se tuo rehtorin kassaan ja käytettäväksi joitakin tuhansia euroja vuodessa.

Koko Suomen koulukuvien liikevaihdosta voiteluosuus lienee jo noin neljä miljoonaa euroa/vuosi.

Lahjussumman suuruus ei ole ratkaiseva, kun arvioidaan teon tuomittavuutta. Kouluissa näinkin pienet summat näyttävät täyttävän tehtävänsä. Pienet yrittäjät, jotka tarjoavat kuvapakettejaan halvemmalla, mutta ilman lahjoja, häviävät tarjouskilpailuissa ja syrjäytyvät markkinoilta.

On hyvä muistaa, että äskettäin oli kansanedustaja vähällä joutua syytetyksi siitä, että hän ehdotti kahvikupposta poliisimiehelle. Koulukuvaajat sentään kantavat joihinkin opettajainhuoneisiin koko vuoden kahvit, sata pakettia Juhla Mokkaa.

Pahinta on, että tällainen meno ei jää koululaisilta huomaamatta. Oppilaskuntien hallituksiin valikoituvat ikäluokkansa fiksuimmat ja aktiivisimmat. Nämä nuoret saavat kädestä pitäen käytännön opetuksen: kun sinut valitaan käyttämään muiden puolesta yhteistä valtaa, olet oikeutettu ottamaan sopimusten päältä osuuden itsellesi. Ja seuraavassa vaiheessa entiset nuoret käyttävät valtaa lautakunnissa, kunnanvaltuustoissa, maakunnissa, jne.

Esitetyn arvostelun seurauksena opetushallitus asetti syksyllä työryhmän laatimaan pelisääntöjä koulukuvauksien markkinointiin. Suositus on aikamoinen pettymys. Järjestelypalkkioiden periminen saa jatkua, mutta tavaralahjat suositellaan annettavaksi selvänä rahana.

Työryhmän muistio kiertää kaukaa kysymyksen siitä, ovatko koulukuvasopimuksiin liitetyt lahjat rikoslain tarkoittamaa lahjontaa. Siihen on ymmärrettävä syy. Opetushallinto on katsonut tätä maan tapaa sormien lävitse jo vuosia, ja olisi ollut vaikeaa yhtäkkiä todeta käytäntö virkarikokseksi.

> MOT: Voidellut koulukuvat 

Toimittaja Elisa Tikkanen on selvittänyt kuljetusalan harmaaseen talouteen liittyviä vinkkejä syksystä asti.

Vuodenvaihteessa selvisi, että venäläisille kuljettajille nälkäpalkkaa maksavien, puutteellisia palkkakuitteja käyttävien yhtiöiden joukossa on myös ainakin yksi valtionyhtiö, VR-konserniin kuuluva Transpoint International Suomi.

Alkoi hellittämätön tutkimustyö, joka huipentuu tämän illan 45 minuuttia -ohjelmassa.

Ulkomaisesta halpatyövoimasta on tullut Suomessa maan tapa. Kuljetusyhtiöt pyörivät venäläisillä tai bulgarialaisilla kuljettajilla. Rakennustyömaille vuokrataan virolaisia tai georgialaisia olemattomilla hinnoilla. Etnisten ravintoloiden tarjouspitsoja paistettaessa ei verokorttia ole nähty. Vihannesalan yrittäjä teetti thaimaalaisilla työntekijöillään 65-tuntisia viikkoja muutaman kymmenen euron viikkopalkalla. Thaityöläisten pankkikortit työnantaja piti itsellään.

Kun ulkomaalainen tyytyy vähään, ei hänelle täyttä palkkaa tarvitse maksaakaan. Tällainen ajattelutapa on niin tavallinen, että se on kelvannut pitkään jopa valtionyhtiölle.

Suomi on tottunut jokapäiväiseen halpatyövoimaansa. Kun ahneus on arvoista ylin, ei ihme, että täällä kukoistavat niin pyramidihuijaukset kuin valelaskutuksetkin.

Mitä reilusta pelistä, kunhan minulle itselleni jää viivan alle mahdollisimman paljon.