Kolme varttia -blogi

Ei päivää ilman Portugali-spekulaatioita.

Suomen mediaa seuraamalla saattaa syntyä käsitys, että EU:n tukipäätösten arvostelu kuuluu tässä maailmassa lähinnä Timo Soinille ja Jutta Urpilaiselle. Keskustellaan myös lähinnä siitä, voisiko Suomen mahdollinen tiukentuva asenne kaataa koko tukipaketin.

Todellisuudessa paketin mielekkyys kuohuttaa Suomen lisäksi ympäri maailmaa, melko yllättävissäkin paikoissa ja yllättävillä näkökulmilla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa republikaanien kongressiedustaja Cathy McMorris Rodgers kirjoittaa BigGovernment.com -sivustolla siitä, että amerikkalaiset eivät tajua, miten paljon heidän verodollareitaan syydetään vaikeuksissa olevien euromaiden tukemiseen. Yhdysvallat kun on kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n suurin rahoittaja – IMF puolestaan antaa miljardeja esimerkiksi Portugaliin.

“USA lainaa viisi miljardia dollaria joka päivä ja kasvattaa 14 biljoonan dollarin velkataakkaansa. Kannattaako meidän lainata lisää rahaa – lähinnä Kiinasta – voidaksemme tukea Eurooppaa? Euroopan kriisihän syntyi liiasta tuhlaamisesta ja velanotosta. Sitä ei voi ratkaista tuhlaamalla ja ottamalla velkaa lisää”, kongressiedustaja tykittää.

Luottoluokittaja Standard & Poor’s heikensi toissapäivänä Yhdysvaltain luottoluokituksen näkymät negatiivisiksi, aiempi taso oli vakaa. Obaman hallinto yrittää vakuutella, ettei hätää ole ja julkisia menoja saadaan karsittua. Jokohan perusamerikkalaiset pian puhuvat tuppuraisista tappuraisten takuumiehinä?

Amerikkalaisen huippuyliopisto MIT:n professori Bengt Holmström ryöpyttää Helsingin Sanomissa EU:ta siitä, että nyt ei pelasteta jäsenvaltioita, vaan ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

En ole professorien tavoin kansainvälisen talouden huippuasiantuntija, mutta osaan lukea. EU:n pelastuspakettien takana ovat taloustieteen asiantuntijat. Näin sanottiin vaalitenteissä ja sanotaan yhä. Samaan aikaan jotkut asiantuntijat eri puolilla maailmaa myös ryöpyttävät valittua tietä. Tänään Aalto-yliopiston kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta toteaa painetussa Kauppalehdessä, että Kreikan, Irlannin ja Portugalin velkasaneeraus ei ole myöhäistä vieläkään.

Vaikka Suomen päättäjät vakuuttelevat päivästä toiseen, että euroalueen kriisi pystytään ratkaisemaan tukipaketeilla, sijoitusmarkkinoilla kytee epäluulo. Kullan hinta on huikealla tasolla. Hopean hinta on korkeimmalla kolmeenkymmeneen vuoteen.

Jostain syystä mieleen tulevat syksyn 1991 päivät. Silloin toistuvasti luvattiin, että Suomen markkaa ei varmasti devalvoida.

Timo Soinin vaalivoitostaan käyttämä jytky-sana on tuttu muinaisesta uudenvuoden ilotulitteesta tykinjytkystä, viralliselta nimeltään tykinlaukauksesta.

Viranomaiset kielsivät tykinjytkyn 90-luvun puolivälissä liian vaarallisena. Jytkyn räjähtäminen käsissä saattoi vammauttaa. Tykinlaukauksilla rikottiin myös runsaasti muovisia postilaatikoita.

Viime yönä Soinin jytky räjäytti säpäleiksi monen muun unelmat.

- – -

Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen sai haluamansa paalupaikan suurimpana puolueena tavalla, jota hän tuskin pahimmissa painajaisissaankaan uskalsi pari vuotta sitten aavistaa.

Ykköspaikka tuli, vaikka parikymmentätuhatta kokoomusääntä katosi. Hallitustunnustelijan niskaan hengittävät Etelä-Euroopan maiden tukemista ja eläkeiän nostamista vastaan haraavat sekä varakkaamman väen veronkorotuksiin valmiit perussuomalaiset ja demarit.

- – -

Kun Lasse Lehtinen demareiden vaalivalvojaisissa vertasi vaalitulosta SMP:n vuoden 1970 vaalivoittoon, vertaus oli oikeansuuntainen mutta riittämätön. Silloinen Suomen maaseudun puolue haali 250 000 lisä-ääntä, nyt perussuomalaisille tuli lisäystä peräti 450 000 ääntä.

Tuskin koskaan yhtä huonoa vaalimenestystä on juhlittu yhtä riehakkaasti, kuin sosialidemokraatit nyt Seurahuoneella tekivät.

Torjuntavoitto tuli ainoastaan gallupeista, numeroissa tuli takkiin. Vasemmiston eli SDP:n ja Vasemmistoliiton yhteiskannatus on nyt Suomen historian alhaisin. Eduskuntavaalituloksia on mitattu vuodesta 1907 eikä vasemmisto ikinä ole saanut näin matalaa, vain 27,2 prosentin tulosta.

- – -

Poliittisen historian valossa sopii ihmetellä, että näin kävi melko epäsuositun hallituksen nelivuotiskauden jälkeen. Vasemmisto selvisi kuitenkin varsin vähällä poliitikkojen uskottavuutta runnelleesta vaalirahakohusta.

Kun porvaripuolueiden kytköksistä hämäräliikemiehiin ja korruptiivisiin vyyhteihin kirjoitettiin palstakilometreittäin, vasemmistosta saatiin kaivettua lähinnä varsin ennalta arvattavissa olleita asioita ay-liikkeen avokätisistä tuista – ja yksi urheiluopistosäätiöjuttu.

Joka tapauksessa uskon, että Suomen historian suurin poliitikkojen rahoitusskandaali on tämän vaalituloksen tärkein selittävä tekijä.

Arvioin itse pari vuotta sitten, että vaalirahakeskustelun hyöty ropisee vihreiden, kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten laariin. Nämä kolme ryhmittymää kun eivät ryvettyneet vuosien myllytyksessä millään tavalla. Yksi syy puhtauteen oli toki sekin, ettei näitä puolueita juuri kukaan ulkopuolinen ollut rahoittanut.

Arvioni meni perussuomalaisia lukuun ottamatta metsään. Vihreiden vaalirahakysymyksessä saama sädekehä himmeni ydinvoimakysymyksessä ilmenneeseen kaksinaamaisuuteen, kristillisten äänestäjäkunnasta osa haistoi voittajan vankkurit ja karkasi Soinin taakse.

- – -

En ole ainoa erehtynyt. Mielipidetutkimuspapereilla voi nimittäin kohta pyyhkiä pöytiä. Meille journalisteillekin tulee vakavan itsetutkiskelun paikka – miten paljon julkaisemamme gallupit voivat heittää menettämättä täysin uskottavuuttaan? Keskustalle viimeiset MTV3:n, Ylen ja Hesarin gallupit lupasivat 17,9-19,8 prosenttia. Toteutunut prosenttiluku on 15,8. Mitä se olisi ollut Matti Vanhasen ja Jarmo Korhosen johdolla?

Jo viime vaaleissa kävi osittain samoin. Taloustutkimus ennusti juuri ennen vaaleja kokoomukselle notkahdusta parinkymmenen prosentin tasolle, puolue keräsi kuitenkin tuolloin yli 22 prosenttia äänistä. Tuolloin Niinistö haukkui gallupit, nyt voittoa gallupeista julisti Soini.

- – -

Muutoksen kouriin joutuu myös tulevaisuuden politiikan journalismi. Monen pitkän linjan toimittajan luottolähteet lähtivät nyt laulukuoroon. Esimerkiksi Juha Korkeaoja, Suvi Linden, Merikukka Forsius, Erkki Pulliainen, Toimi Kankaanniemi, Kimmo Kiljunen ja Risto Kuisma kuuluvat joukkoon, jolle ei tarvitse enää soitella taustatietojen toivossa. He pakkaavat laukkunsa. Journalistien täytyy luoda kontakteja kymmeniin uusiin parlamentaarikkoihin, joista moni tulee täydestä tuntemattomuudesta.

- – -

Nukkuvien puolue pieneni näissä vaaleissa, mutta on edelleen maan suurin puolue. On yllättävää, että tällaisten poliittisten mannerlaattojen liikkuessa noin 30 prosenttia äänioikeutetuista jäi edelleen kotiin.

Politiikan seuraaminen on puoluekannasta riippumatta lähiaikoina yhä kiinnostavampaa. Suomen uusien päättäjien eteen kasataan poikkeuksellisen suuria asioita. Luulen, että nukkuvien puolue on jatkossakin pienenemään päin.

Vaalien alla toki kuuluukin etsiä epäkohtia ja keinoja parantaa maailmaa, mutta joskus silti hävettää oman kolmi-nelikymppisen sukupolveni puolesta.

Se marisee, vaikka sille on pedattu kaikki. Kitisee elintasostaan, vaikka ahtaat 70-luvun lähiökaksiot ovat vaihtuneet uuden vuosituhannen rivi- ja omakotitaloihin ja veivattavat puhelimet muuttuneet verkkomedian monitoimilaitteiksi. Se kertoo uupuvansa, vaikka hoidattaa lapsensa vaippaikäisestä asti yhteiskunnan kustannuksella ja ostaa siivouspalveluja enemmän kuin koskaan.

Vapaapäivät ovat lisääntyneet, monet arjen hankaluudet kuten jälkikasvun tuhkarokot ja sikotaudit ovat jääneet historiaan. Elämästä on tehty kevyttä, viileissä autoissa ei tarvitse hikoilla, sadetakit hengittävät, kaikki on yhtä lattialämmitystä ja hipaisukytkintä.

Silti löytyy 37-vuotiaita, jotka sanovat, etteivät jaksa työelämää. Tahtovat lähteä downshiftaamaan. Työeläkeyhtiöiden tutkimukset kertovat samaa. Koulutetut kolmikymppiset sanovat, etteivät halua olla työelämässä kymmenen vuoden päästä.

Jos jokin näistä puheista puuttuu, niin suhteellisuudentaju ja historian tunteminen.

Jokin aika sitten lauantaikin oli työpäivä. Metsurit kahlasivat vyötäröään myöten hangessa, työläiset sinnittelivät lyhyillä äitiyslomilla. Kymmeniä vuosia sitten Verlan vanhassa pahvitehtaassa työterveyshuolto tarkoitti sitä, että koneiden terien katkomat sormet työnnettiin jäihin ja sidotulla raajalla jatkettiin työntekoa. Lapset oli 12-tuntisten päivien ajaksi lukittu pieniin ja vetoisiin asuntoihin.

Tuosta teollisuuden vastenmielisestä menneisyydestä on isovanhempiemme ja vanhempiemme ponnisteluilla menty valtavia harppauksia eteenpäin.

Miksi niin moni silti sanoo, ettei millään kestä tavallista toimistotyötään?

Totta kai nykyisessäkin työelämässä pätkätöiden, kvartaalikiireen ja tulosvastuun keskellä on ongelmia, mutta mittasuhteet olisi hyvä pitää mielessä. Joskus tuntuu, että Suomessa on kiellettyä kertoa pitävänsä omasta työstään. Kuka kertoisi marisijoille, että asiat voisivat olla myös paljon, paljon huonommin?

Päättäjien ja lain kaltevalla pinnalla toimineiden vaalirahoittajien yhteys ajoi Suomen syvään vaalirahaskandaaliin. Poliittisen luottamuksen menetykselle ei voi laskea hintalappua, äänissä tulos lasketaan ensi viikolla. Vaalit lähestyvät, joten nyt kaikki puhuvat avoimuuden puolesta ja vakuuttelevat uuden aikakauden alkaneen.

Samaan aikaan kulisseissa on kuitenkin valmisteltu lakeja, jotka tekevät tulevaisuuden novagrouppien, veroparatiisiviritysten, nuoriso- tai urheiluopistosäätiöiden selvittelystä journalisteille hyvin vaikeaa.

Viime syksyn kuohunta ministereiden lähipiiriomistuksista on sekin hädin tuskin ehtinyt laantua, kun valtiovarainministeriön työryhmä jo esittää lukuisia heikennyksiä osakeomistamisen julkisuuteen.

Työryhmä tahtoo muun muassa sallia pörssiyhtiöiden hallintarekisteröidyn eli ei-julkisen osakeomistuksen kotimaisille sijoittajille. Tämä pimentäisi suuren yleisön kuvan siitä, ketkä suurta valtaa käyttävissä pörssiyhtiöissä todellisuudessa vaikuttavat – tai ketkä yhtiöiden menestyksestä hyötyvät. Esimerkiksi poliitikkojen omistukset olisi helppo kätkeä.

Työryhmä poistaisi myös pienempien osakeyhtiöiden omistuksen julkisuuden. Nykyisin osakeyhtiölaki sallii, että kuka tahansa – kuten kansalainen tai tutkiva toimittaja – voi pyytää yrityksestä osakasluettelon. Uudistuksen jälkeen luettelon saisi vain yhtiön osakkeenomistaja.

Ehdotus antaisi aseet hämärämiesten käsiin, kun esimerkiksi päättäjien ja talousrikollisten yhteisomistusten tutkiminen estettäisiin. Veronkiertoa tai kuittikauppaoperaatioita pystyisi pyörittämään salatun omistuksen turvin.

Vaalirahasotkun luulisi opettaneen läpinäkyvyyden ja avoimuuden merkityksen, mutta toisin on käynyt. Perusteluiksi esitetään muun muassa epämääräisiä kustannussäästöjä.

Harmaan talouden torjunta kiinnostaa päättäjiä vaalimökkipuheissa. Kun eduskunnan tarkastusvaliokunnan aiheesta tilaama perusteellinen selvitys oli äskettäin esillä parlamentissa, Arkadianmäellä oli hiljaista. Esimerkiksi yksikään ministeri ei ollut paikalla.

Uuden eduskunnan toivoisi miettivän sitä, että rehellinen omistus voi aina olla julkista.

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta liikkeelle lähteneet radioaktiiviset aineet ovat rantautuneet Suomeen, tiedotti Säteilyturvakeskus äsken.

Helsingistä ja Rovaniemeltä on löydetty nyt jodin isotooppia I-131.

Monen mielestä tämä kuulostaa pelottavalta. Käytännössä asialla ei ole merkitystä.

Radioaktiivisen jodin määrät ovat niin pieniä, että ne voidaan havaita vain laboratoriomittauksilla. Stukin mukaan aktiivisuuspitoisuuden pitäisi olla vähintään miljoonakertainen, jotta vastatoimenpiteisiin olisi syytä ryhtyä.

Vaikka päästöllä ei ole suomalaisille terveydellistä merkitystä, sen symbolinen merkitys on jo nyt muodostunut suureksi. Päästö on henkisesti toden totta rantautunut Suomeen.

Vuosien varrella jo melko ydinvoimamyönteiseksi puhuttu kansa muuttaa nyt nopeasti mieltään. 45 minuuttia teetti Think if Laboratoriesilla kyselyn. Siinä kielteisesti ydinvoimaan suhtautuvien määrä on noussut alle kolmanneksesta lähes puoleen suomalaisista.

Yllättävän moni pelkää onnettomuutta suomalaisessa ydinvoimalassa ainakin jonkin verran. Moni myös epäilee viranomaisten ja kotimaisten ydinvoimayhtiöiden jakamaa tietoa.

Yksi kaukainen maanjäristys on pyyhkäissyt pois asenteita, joiden istuttamiseen muun muassa Teollisuuden Voima ja Metalliliiton silloinen lobbari Matti Putkonen käyttivät vuosia.

Jääkö asennemuutos pysyväksi? Onko sillä edes mitään merkitystä, kun ydinvoimaluvat on joka tapauksessa jaettu pitkälle tulevaisuuteen? Saksa piirtelee jo rasteja voimalaverkostoonsa, mutta kotimaiset poliitikkomme ovat olleet ainakin toistaiseksi varovaisia vaatimuksissaan.

Suomalaistenkin asenteet ovat nyt kiinni siinä, mikä on Fukushiman lopullinen perintö. Miten laajaksi tragedia lopulta muodostuu?

Viikko sitten pohdin, millä tavalla päättäisimme seuraavan 45 minuuttia -ohjelman. Tarjolla ollut historiallinen tarina Saddam Husseinin hovista oli mielenkiintoinen, mutta diktaattori olisi jättänyt lähetyksen viimeisenä aiheena ohjelmasta karvaan jälkimaun. Saddam-insertille oli parempi paikka ohjelman keskellä.

Putous-ohjelman sketsihahmokisan finaali oli tulossa. Uskoin Munamiehen voittavan. Hahmollahan on mieletön vetovoima etenkin lapsiin. Jos Munamies kävisi alkuviikosta esimerkiksi Ilmajoella kuvitteellisessa kotipaikassaan Munakassa, tuota jätti-ilmiötä seuraava reportaasi kiinnostaisi taatusti.

Ensimmäiset tunnustelut maanantaina eivät johtaneet tuloksiin. Saimme kuulla, ettei esiintymisiä ole heti tulossa. Emme luovuttaneet. Pohjanmaan alueesta vastaava toimittajamme Outi Airola oli miehensä kanssa lomalla Helsingissä. Outia kiinnosti jutunaiheena Ilmajoen Munakka-ilmiö.

Yhdistimme ideamme. Outi alkoi järjestää asiaa. Pian hän soitti, että Munamies lupasi lähteä hänen kyydissään Helsingistä Munakan kylään. Retki tehtäisiin keskiviikkoaamuna. Outi soitti maanantai-iltana Munakan kyläyhdistyksen puheenjohtajalle Tero Haukkalalle, että Munamies on tulossa paikalle 45 minuuttia -ohjelman kyyditsemänä.

Haukkala ei jäänyt toimettomaksi. Pohjalaisella energialla hän polkaisi jo illalla liikkeelle tapahtumaorganisaation. Hanke sai nopeasti Ilmajoen kunnan johdon tuen ja apua paikallisilta yrityksiltä. Yötä myöten painettiin Munakka-pipoja ja huppareita, rakennettiin munamökkiä ja leivottiin kiireellä kahdeksallesadalle ihmiselle täytekakkua. Koskenkorvan urheilijoista tuli puolen tusinaa miestä valvomaan Munamiehen turvallisuutta.

Näyttelijä Riku Niemisen heittäytymishalua voi vain ihailla. Niemisellä oli tiukka aikataulu, mutta hän piti vierailua pienessä sympaattisessa kylässä niin tärkeänä, että halusi lähteä matkaan talkoohengessä.

Toimittajamme sai muistoihin jäävän paluumatkan Helsingin-lomalta, kun auton etupenkillä istui oma mies ja takapenkillä maankuulu Munamies.

Paikan päällä Munakan tapahtumassa ehdittiin olla tunnin verran. Munakan pieneen kylään tuli satoja ihmisiä ja koko maan media.

Illalla hymyilytti, kun tärkein kilpailijamme YLE Uutiset kirjoitti, että “paikalle on tulossa 45 minuuttia -ohjelma Helsingistä”.

Koko Munakka oli tapahtumasta innoissaan. Haukkalan mukaan hiipumaan päin ollut kyläyhdistystoiminta sai uutta voimaa. “Kyllä tämä on saanut lisäsysäystä tähän kyläyhdistyshommaan. Me halutaan kertoa, että meillä on tällainen hyvä paikka täällä Seinäjoen kupeessa”, Haukkala iloitsi tänä aamuna.

Olen varma, että aika monelle ihmiselle muillakin paikkakunnilla tuli tuosta tv-ohjelmasta iloista mieltä.

- – -

Viime lähetyksestä Munamies vei vain nelisen minuuttia, meillä oli neljäkymmentä minuuttia vahvaa asiaa ennen sitä.

Itse jäin miettimään sitä, että kahdessa eri raportissa poliisi sai toimia suomalaisten kasvattajana.

Poikien hyväksikäytöstä kertoneessa Raija Kantomaan insertissä poliisi kehotti isiä ja äitejä pitämään lapsiaan silmällä. Jutussa esimerkkinä esiintynyt poika oli joutunut teininä vuosien ajan pedofiilin uhriksi. Eroperheessä toinen vanhemmista aina luuli, että poika oli toisen luona. Todellisuudessa lapsi oli hyväksikäyttäjän luona.

Elisa Tikkasen juttu taas kertoi virolaisten siivoojien taloudellisesta hyväksikäytöstä. Naisilla oli teetetty Espoossa heidän kertomansa mukaan jopa 18-tuntisia päiviä, palkat oli poljettu alas.

Työelämässä ihmisiä kohdellaan kuin tiskirättiä, mutta moni tuijottaa vain omaa näyttöpäätettään. Siivoussotkuja perkaava rikoskomisario Minna Immonen muistutti ohjelmassa, että ihmisten pitäisi välittää työpaikkojensa siivoojista. Jos väki vaihtuu koko ajan, hälytyskellojen täytyy soida.

Tähän on tultu. Poliisin pitää televisiossa kehottaa suomalaisia välittämään toisistaan.

Kun Munamies seuraavan kerran laulaa “Pidä huolta”, kuunnelkaa niitä sanoja.

Myönnetään se heti aluksi. En ihan heti syttynyt tälle jutulle. Kun ensimmäisen kerran kuulin Oikeutta Eläimille -järjestöltä uusista salaa kuvatuista turkisvideoista, ajattelin, että tätähän on jo nähty.

Tiukkaa keskustelua turkiksia vastaan ja niiden puolesta on väännetty vuosikymmeniä.

Kun lopulta näin kuvamateriaalin, mieli muuttui. Digivideota on gigatolkulla, loputtoman paljon. Tarkastelussa on ollut lähes kymmenesosa maamme tarhoista. Kuvauspaikkoja on dokumentoitu gps-paikantimilla, kuvauspäiviä todettu kyseisen päivän sanomalehdillä. Nyt ei enää voi puhua pelkistä yksittäistapauksista.

Aktivistit ovat tehneet maamme historian suurimman tuotantoeläinten salakuvausoperaation.

Entä sitten – miksi salaa kuvattua materiaalia pitää näyttää?

Siksi, että sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Suurta yleisöä kiinnostaa, miten eettisesti tuotantoeläimiä kohdellaan. Aktivistivideoita voidaan verrata turkisalan omasta toiminnastaan antamaan kuvaan. Totuus nimittäin on todennäköisimmin tässä välissä.

Toimittajamme kävi helmikuun alussa myös sertifioidulla tarhalla, medialle tarkoitetussa esittelyssä.

Aiheella on myös valtava taloudellinen merkitys. Millaisilla tavoilla turkistuotannon mallimaana esittäytyvä Suomi hankkii puolen miljardin euron vuosimyynnin? Vientiinhän turkiksia tehdään. Juttu kiinnostaa yli Suomen rajojen. Tanskan televisiosta otettiin jo yhteyttä – he halusivat kuvat.

Turkiksilla on myös poliittinen merkityksensä. Pääministeri Mari Kiviniemi on imagoltaan hyvin asiakeskeinen, puhtoinen poliitikko. Vaalirahoituksessaan hän on pysytellyt etäällä kaikenkarvaisista talousrikollisista, mutta turkisala on ollut hänen tukijansa. Myös pääministerin mainosalalla työskentelevä puoliso on pitkään tehnyt turkisalan tärkeimpiä kampanjoita.

Keskustan perinteisillä tukialueilla turkistuotanto on yhä arvossaan, kertoo teettämämme kysely. Esimerkiksi Lapissa noin 80 prosenttia ihmisistä hyväksyy tarhauksen, vain pieni joukko haluaisi kieltää sen.

Sen sijaan Etelä-Suomessa puntit kannattajien ja vastustajien välillä ovat aika lailla tasan.

Juuri täällä, suurten äänestäjäjoukkojen keskellä, vaalit ratkaistaan. Moni eteläsuomalainen äänestäjä haluaisi tietää tarkasti, miten suuri osuus kansanedustaja Kiviniemen vaalibudjeteista on eri aikoina tullut turkistarhaajien tileiltä.

Kuten tiedämme, Kiviniemen vaalirahoituksen yksityiskohdat ovat salaisuuksia myös uudessa, avoimemmaksi julistautuneessa Keskustassa.

Toimittaja Elisa Tikkanen on selvittänyt kuljetusalan harmaaseen talouteen liittyviä vinkkejä syksystä asti.

Vuodenvaihteessa selvisi, että venäläisille kuljettajille nälkäpalkkaa maksavien, puutteellisia palkkakuitteja käyttävien yhtiöiden joukossa on myös ainakin yksi valtionyhtiö, VR-konserniin kuuluva Transpoint International Suomi.

Alkoi hellittämätön tutkimustyö, joka huipentuu tämän illan 45 minuuttia -ohjelmassa.

Ulkomaisesta halpatyövoimasta on tullut Suomessa maan tapa. Kuljetusyhtiöt pyörivät venäläisillä tai bulgarialaisilla kuljettajilla. Rakennustyömaille vuokrataan virolaisia tai georgialaisia olemattomilla hinnoilla. Etnisten ravintoloiden tarjouspitsoja paistettaessa ei verokorttia ole nähty. Vihannesalan yrittäjä teetti thaimaalaisilla työntekijöillään 65-tuntisia viikkoja muutaman kymmenen euron viikkopalkalla. Thaityöläisten pankkikortit työnantaja piti itsellään.

Kun ulkomaalainen tyytyy vähään, ei hänelle täyttä palkkaa tarvitse maksaakaan. Tällainen ajattelutapa on niin tavallinen, että se on kelvannut pitkään jopa valtionyhtiölle.

Suomi on tottunut jokapäiväiseen halpatyövoimaansa. Kun ahneus on arvoista ylin, ei ihme, että täällä kukoistavat niin pyramidihuijaukset kuin valelaskutuksetkin.

Mitä reilusta pelistä, kunhan minulle itselleni jää viivan alle mahdollisimman paljon.

Kun Suomen rikoshistoriassa ainutlaatuista WinCapita-sijoitusklubia suvereenisti vuosia pyörittänyt ja kansanjoukot hurmannut Hannu Kailajärvi saapuu tänä aamuna Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen kuulemaan syytteitä, media täyttää salin.

Viestimet raportoivat kaikki yksityiskohdat, jotka tästä kymmeniätuhansia, perheiden ja sukujen kautta oikeastaan satojatuhansia ihmisiä koskettavasta tarinasta saadaan irti. Julkiseksi tulevaa esitutkintamateriaalia tutkitaan suurennuslasilla, niin suureksi on mielenkiinto kasvanut vuosiksi venyneen rikostutkinnan aikana.

Tänään tietoa tulvii, kun se on liian myöhäistä. Tuho on jo tapahtunut, rauniot luhistuneet. Kenraali Gustav Hägglund ja moni muu on jo menettänyt rahansa.

Kun tilanne yli kolme vuotta sitten oli oikeasti päällä, WinCapita ei oikein kiinnostanut ketään.

MTV3 oli paljastanut hämärältä vaikuttaneen sijoitusklubin Salla Vuorikosken uutisella jo syyskuussa 2007. Suuret mediatalot eivät uutista jatkaneet. Poliisin esitutkinta ei ollut vielä käynnistynyt. Ainoat aiheen merkityksen ymmärtäneet viestimet olivat Savon Sanomat, Aamulehti ja Ylen Poliisi-TV, jotka myös tekivät omaa selvitystyötään aiheen ympärillä.

Kun 45 minuuttia nosti yhä epäilyttävämmältä vaikuttaneen WinCapitan näyttävästi esille jälleen joulukuussa 2007, sijoittajat eivät heränneet.

Päinvastoin – toimitus sai moitteet niskaansa. Muu media ei tuolloinkaan lähtenyt mukaan tutkimaan vyyhtiä. Väki syyti alkuvuonna 2008 unelmiensa valuutantekokoneeksi uskoneeseensa järjestelmään rahaa yhä kiihtyvällä tahdilla. Kenraalitason sijoittajat uskoivat tuotto-unelmiin, vaikka varoitettu oli. Sitten klubi maaliskuussa katosi.

Kun toimittajat nyt keskittyvät tähän poliisin jo penkomaan vanhaan juttuun, jossain muualla, tutkimattoman tiedon poluilla, syntyy koko ajan uusia wincapitoja.

Jollain voi jossain hyvin olla jo käsissään uutinen, jota suuri yleisö, poliisi tai kilpailevat tiedotusvälineet eivät oikein meinaa millään uskoa.

Siellä on tänäänkin liian vähän journalisteja.

Kun 45 minuuttia kertoi syyskuussa SPR:n Veripalvelun johtajan Jukka Rautosen hämäristä konsulttihankinnoista, Veripalvelu kiiruhti tiedottamaan omilla sivuillaan.

“Toisin kuin ohjelmassa esitettiin, ovat Veripalvelun kehitysprojektit olleet erittäin tuloksellisia tuoden merkittävää hyötyä niin sairaaloille kuin verta tarvitseville potilaille”, tiedote mainosti.

Lukuisat lähteet organisaation sisältä kertoivat, että oli käytännössä ostettu paljon ilmaa. Veripalvelun tiedotteen väliotsikko oli kuitenkin konsulttitöitä kehunut “Näkyviä tuloksia nopeasti”.

Ei aikaakaan, kun poliisi käynnisti rikostutkinnan ja Rautonen sai lähteä.

Kun vakuutusneuvos Harri Kainulaisen johtama Veripalvelun hallituskin lopulta jätti paineen alla paikkansa, sekin keskittyi tiedotteen avulla puolustamaan omaa toimintaansa. Tiedote vakuutti, ettei Veripalvelun hallitus ollut toiminut sitä velvoittavien säännösten vastaisesti.

Tänään nähtiin jälleen erikoinen tiedotenäytelmä.

Järjestön hallitus puolustaa tiukasti pääsihteeri Kristiina Kumpulaa, vaikka poliisi tutkii Kumpulaa epäiltynä avunannosta luottamusaseman väärinkäyttöön.

SPR:n sisällä on ihmetelty viikkokausia, kuka on veripalveluskandaalin kolmas epäilty. Kun SPR sai tänään kuulla 45 minuuttia -ohjelman valmistelevan uutisen julkaisemista, se laati sivuilleen jälleen kryptisen tiedotteen.

Tiedote julkaistiin jo ennen illan 45 minuuttia -ohjelmaa.

Tiedotteessa ei edelleenkään kerrottu, että poliisi epäilee SPR:n ylintä palkkajohtajaa Kristiina Kumpulaa rikoksesta. Sen sijaan tiedote keskittyi vakuuttamaan, että poliisin esitutkinnassa ei ole ilmennyt SPR:n mielestä mitään uutta ja Kumpula nauttii yhä puheenjohtaja Erkki Liikasen johtaman hallituksen luottamusta.

Moni työntekijä sai tänä iltana kuulla johtajaansa kohdistuvista epäilyistä – jälleen tv-ohjelmasta.

Oudolla tiedotteiden sarjalla on syksystä asti ollut sama viesti: asiat SPR:ssä ovat oikeastaan aika hyvin.

Tuota viestiä ovat syksyn mittaan hämmästelleet niin verenluovuttajat kuin Veripalvelun paljastuksista järkyttyneet työntekijätkin.

45 minuuttia -ohjelman kevät lähtee liikkeelle tänään. Ihmettelemme muun muassa sitä, mikseivät viranomaiset puutu Lapissa avoimeen ja räikeään, järjestäytyneeltä vaikuttavaan prostituutiobisnekseen.

Toimittaja Raija Kantomaa tutki tapausta ensimmäisen kerran 45 minuuttia -ohjelmalle jo vuonna 2002. Hän matkusti kuvaajan kanssa Kapernaumin piikkilangoilla ympäröimälle leirintäalueelle, jonne murmanskilaisia naisia rahdattiin linja-autolasteittain. Hämäräbisnestä tutkinutta toimittajaa ja hänen kuvaajaansa heitettiin Kapernaumissa lapiolla, joka osui metalliseen verkkoaitaan.

Kapernaumi on historiaa, mutta naisralli Lapissa jatkuu. 45 minuuttia vietti loppiaisentienoon Keminmaassa taltioiden todisteita toiminnasta. Muu kylä on hiljainen, mutta kauppakeskuksen ympärillä käy kuhina. Raportti tästä illan lähetyksessämme.

- - -

Huonekalualan muut toimijat ovat vuosia ihmetelleet, miten Suomi-Soffalla on varaa niin rajuun mainontaan. Ei sillä todellisuudessa ole ollutkaan.

Toivaisen perheen Suomi-Soffa on täyttänyt maamme mediat jatkuvilla jättimainoksillaan, mutta käräjäoikeudesta saatavan joulukuisen velkalistan mukaan aika moni lasku on jäänyt maksamatta. Pystyssä ollaan myös kaluste- ja materiaalitoimittajille.

Toivo Sukarin Masku-yhtiö haki Suomi-Soffaa jo konkurssiin, mutta kuilun partaalla killuva Suomi-Soffa sai lisäaikaa vaikeuksiensa selvittämiseen hakeutumalla saneeraukseen joulun alla.

Toimittaja Salla Vuorikoski lähti selvittämään Suomi-Soffan taustoja. Perheyrityksen historian varrelta löytyi muun muassa joukko konkurssi- ja talousrikostaustaisia nimiä. Värikäs historia tai tappelu Kuluttajaviraston kanssa ei ole estänyt valtiota lapioimasta miljoonatukia Suomi-Soffalle.

45 minuuttia kertoo illalla lisää.