Kolme varttia -blogi

45 minuuttia kävi viime syksynä Sveitsissä tapaamassa opettajia, jotka olivat vierailleet tutustumiskäynnillä suomalaiskoulussa. Alppimaan edustajia kiinnostivat maamme hienot tulokset koulujen Pisa-tutkimuksessa. Sveitsiläiset olivat näkemästään ymmällään.

Yhteistyötaitoja korostavat ja kuriin tottuneet sveitsiläisopettajat pitivät suomalaiskoulun menoa pöyristyttävänä.

“Näimme, miten luokan takaosassa pojat eivät tehneet tunnilla mitään muuta kuin pelasivat kännyköillään, meillä tällainen ei tulisi kuuloonkaan”, Kirchbergin yläasteen rehtori kertoi syksyllä kirjeenvaihtajallemme Tapio Nurmiselle.

Sain jutun jälkeen kiitosta ja palautetta suomalaisopettajilta. Yksi totesi, että oli jo aikakin puhkaista Pisa-kupla ja puhua lopulta työrauhasta ja hyvistä tavoista.

45 minuuttia halusi tutkia asiaa tarkemmin. Toimittajat Hanna Ruokangas ja Marja Juonala laativat kyselyn yläkoulujen opettajille. Yhteystiedot saimme ammattiliitto OAJ:lta. Koulujen työrauhaa koskevat kysymykset lähtivät 1200:lle opettajalle, joista 631 vastasi.

Illan ohjelmassa esiteltävät tulokset hätkähdyttävät. Peräti kolme neljästä vastanneesta kertoo, että järjestyksen ylläpito vie voimia varsinaiselta opetustyöltä. Muutaman metelöitsijän hiljentäminen estää toisia oppimasta. Yläkoulujen opettajat pitävät työrauhakysymystä suurempana resurssiongelmana kuin kuntien säästötoimia.

Oppilaiden itsekkyys on selvästi lisääntynyt viime aikoina, kertoo yksi haastattelemamme ammattikasvattaja.

Onko Suomessa nostettu kädet pystyyn ja sopeuduttu siihen, että yläkoulussa nyt vain on tällaista?

Jos suomalainen käy keskustelua kehitysmaista, viesti velloo tavallisesti kielteiseen suuntaan.

Hyvä ja tuore esimerkki on kehitysministeri Paavo Väyrysen heitto kiintiöpakolaisten määrän laskemisesta. Helsingissä puhunut, maailman ykkösajattelijoiden kastiin rankattu professori Hans Rosling kääntää keskustelua täysin eri suuntaan.

Töitä on tehtävä pakolaisuutta aiheuttavien syiden parissa.

Jotkut pitävät luonnonkatastrofeja ja tauteja ”luonnon keinoina pitää väestönkasvu aisoissa”. Professori Hans Rosling osaa kertoa selkeästi, miksi näin ei ole. Päinvastoin - on tehtävä työtä kehitysmaiden lasten auttamiseksi. Kun terveys ja koulutus lisääntyvät, perhesuunnittelu lisääntyy, perhekoot pienenevät ja lapsikuolleisuus laskee.

Monilla meistä - ei vähiten toimittajista - on häkellyttävän musta kuva maailmasta. Kun uutisoinnin suurin kiinnostus ymmärrettävästi kohdistuu maailman julmaan puoleen, jäävät toisaalla saavutetut onnistumiset usein turhaan pimentoon. Rosling ei esimerkiksi halua puhua väestöräjähdyksestä, sillä “kenen mielestä pienet lapset ovat pommeja”.

45 minuuttia -ohjelmassa esiintyvä Rosling näyttää hätkähdyttävällä tavalla tilastoihin nojaten, että maailmassa on kuin onkin tapahtunut paljon hyvää kehitystä viime vuosina.

Luento on herättänyt monissa toivon ja halun auttaa. Rosling itse kehaisee, että puheen takia Bill ja Melinda Gates avasivat kukkaronnyörejään. Katsokaa, niin tiedätte miksi.

Toyota on saanut maailmanlaajuista huomiota, kun automalli toisensa jälkeen on vedetty markkinoilta korjattavaksi kuntoon. Jarru- ja kaasupoljinviat kuulostavat vaarallisilta. Kun kyseessä on yksi Suomenkin suosituimmista automerkeistä, huomio ja mielenkiinto on taattu.

Vähemmän tunnettua on se, että vakavia uusien autojen laatuongelmia on kymmenillä muillakin merkeillä. Eikä kyse ole merkin tai mallin hinnasta. Uusien autojen takaisinkutsukampanjoita on myös kaikkein hintavimmilla merkeillä.

Lisäksi jotkut autonvalmistajat korjaavat vakaviakin vikoja vaivihkaa määräaikaishuoltojen yhteydessä eivätkä järjestä näyttäviä takaisinkutsukampanjoita.

Ohjelmassamme esiintyvä laukaalaismies osti katumaasturin 70 000 euron hintaan ja pettyi hankintaansa.

“Oikeastaan se pahin vaiva, mikä tässä on ollut, on se äkillinen tehojen katoaminen… joko ennen ohitusta tai ohituksen jälkeen niin autosta häviää tehot ihan yllättäen ja vauhti putoaa kun seinään ajaisi”, mies kertoo keskiviikon 45 minuuttia -ohjelmassa.

Lempäälän valtava Ideapark aikoo laajentua. Samaan aikaan liikemies Toivo Sukarin Ideapark-hankkeet muualla Suomessa ovat kohmeessa. Vaalirahakohun valpastuttamat ympäristöviranomaiset valvovat silmä kovana kaava-alueen ulkopuolelle hamuavien kauppahankkeiden laillisuutta.

Nykyisin Ideaparkin kaltaiset liikeideat eivät etene, vaan kaupat halutaan peltojen sijasta ihmisten ja asutuksen keskelle. Eilen ympäristöministeriö teilasi Porvooseen suunnitellut jättimarketit.

Miten ensimmäisen Ideaparkin synty muutama vuosi sitten oli edes mahdollinen? Laki oli silloin pääpiirteiltään sama kuin nykyäänkin.

45 minuuttia päätti tutkia asian. Toimittaja Salla Vuorikoski löysi Ideaparkin syntyhistoriasta mielenkiintoista kaavakeplottelua ja rakennusten pinta-alalla kikkailua. Ei tämä nykyään menisi läpi, myönsi Lempäälän kuntajohtajakin. Tästä aiheesta lisää illan 45 minuuttia -ohjelmassa.

Todennäköisesti juuri menestys Lempäälän Ideaparkin rakentamisessa sai Sukariin lisävauhtia.

Kyösti Kakkosen kanssa kaksikko nousi valtakunnan johtaviksi halpakauppiaiksi, liikepaikkoja alkoi järjestää Nova Groupin Arto Merisalo. Vaalirahoituksella kolmikko tavoitteli vaikutusvaltaa myös lainsäädäntöön ja sitä kautta kauppapaikkojen rakentamisen ohjaukseen.

Hallitus tulee saamaan esityksen uudeksi maankäyttö- ja rakennuslaiksi tänä keväänä. Sen sisältöä kannattaa nyt seurata erityisen tarkasti.

Samaan aikaan poliisi syynää Novan toimia.

Sukarin ja Kakkosen hovihankkijan konkurssissa suurimmat tappiot kärsivät verottaja ja eläkeyhtiöt, joilta jäi saamatta veroja ja maksuja yli kolmen miljoonan euron edestä.

Välillisiä hyötyjiä olivat Sukari ja Kakkonen. He saivat kauppapaikkojen hankintapalvelut Novalta, joka puolestaan pystyi toimimaan halvalla jättämällä verot ja velat maksamatta. Ei ihme, että suurkauppiaat ovat vaalirahakohun aikana ottaneet etäisyyttä Novaan - ja päässeet julkisuudessa huomattavasti Merisaloa vähemmällä.

Novan avulla tehty halpakauppojen Suomen-valtaus kuitenkin osoittaa, että Suomessa voi tehdä merkittävää liiketoimintaa yhteiskunnan säännöistä piittaamatta.

Uutislähetyksissä, päivälehdissä ja talousmediassa on raportoitu viime aikoina siihen tyyliin, että “julkisen talouden kestävyysvaje on yli viisi prosenttia bruttokansantulosta”. Samaan hengenvetoon puhutaan vyönkiristyksen tarpeellisuudesta ja työurien pidentämisestä.

Tuosta ei suoraan sanottuna kukaan ymmärrä yhtään mitään.

Suomi on matkalla kohti kovia aikoja. Olennaista nyt olisi hahmottaa, mitä tämä kaikki mahdollisesti vaikuttaa kunkin omaan elämään.

Toimittaja Tommi Manninen keksi juttuidean, jolla meneillään olevan talouskriisin jälkipyykki voidaan muotoilla tavallisen tv-katsojan tajuttavaksi palaseksi.

45 minuuttia selvitti kymmeneltä eri asiantuntijaorganisaatiolta arviot erilaisten kuluerien kuten asumisen ja autoilun hinnannousupaineista vuodesta 2010 vuoteen 2015.

Kysyimme myös arviot siitä, kuinka paljon julkisen talouden vaje pakottaa nostamaan mattimeikäläisen palkasta perittäviä veroja ja veroluonteisia maksuja. Samaan pakettiin saimme myös arvion keskimääräisestä palkankorotuksesta.

Asia tuodaan esille yhden ihmisen kautta. Mitä työntekijä tienaa nyt, mikä on hänen veroprosenttinsa ja mitkä kuukausittaiset elinkustannuksensa? Paljonko hieman kohonneesta palkasta jää käteen vuonna 2015? Tuohon mennessä veroprosenttia on hilattu ylöspäin ja elämisen pakolliset kulut ovat yhä kalliimpia.

Asiantuntija-arviot oli kohtuullisen helppo saada, sillä ajatusleikkiä pidettiin niin tärkeänä kuin mielenkiintoisenakin.

Tarvitsimme vertailua varten ihmisen tai perheen, joka suostuisi kertomaan palkkansa ja kuukausittaiset menonsa. Etsimme esimerkkihenkilöä sekä itse että eri järjestöjen kautta viikon ajan. Oman talouden avaaminen osoittautui yhä sellaiseksi tabuksi, että juttuun suostuvaa ihmistä ei meinannut löytyä mistään. Jos vaimo jo suostuikin, niin mies kieltäytyi muutaman tunnin mietittyään.

Lopulta helsinkiläinen kaupungin palveluksessa teknisenä konsulttina työskentelevä Kari Kälviä suostui. Jokainen voi Kälviän lukuja omiinsa vertaamalla pohtia, mitä taloudessa kenties pian on tapahtumassa.

Kansanedustaja Tony Halme kuoli äskettäin oman käden kautta. SIG-muusikko Matti Inkisen ruumis löytyi viime vuonna pitkien etsintöjen jälkeen merestä.

Kahta erilaista julkisuudessa kuohuttanutta tragediaa yhdistää yksi vähemmälle huomiolle jäänyt asia. Halmeella oli aivovamma. Myös Inkisellä oli takanaan aivokasvainleikkaus.

Aivovaurion jälkeen potilaan käytös muuttuu usein rajusti. Aivovauriopotilaan lisäksi sairastuu tavallaan myös perhe.

“Täähän on vamma, joka vammauttaa koko perheen. Kun perheessä on yksi vajaakuntoinen, jonka käytös vielä muuttuu oleellisesti ja joka on täysin pois kuvioista, nukkuu, ei osallistu mihinkään, ei kommunikoi, ei ota kantaa. Tai jos ottaa kantaa, niin ne kannat voivat olla hyvin radikaaleja ja äärimmäisiä”, kertoo aivovamman saanut entinen huumepoliisi Jari Jokinen.

Yli 150 000:lla suomalaisella on aivovaurio kuten aivovamma tai aivoverenkiertohäiriö.

Tuhannet ovat jääneet ilman tarvitsemaansa kuntoutusta, kertoo toimittaja Elisa Tikkasen juttu illan 45 minuuttia -ohjelmassa.

Valmistaloja myyvä Älvsbytalo tahkosi Suomessa voittoa viime vuonna yli kuusi miljoonaa euroa.

Sama yhtiö on kuluttajariitalautakunnalle tuttuakin tutumpi. Lautakuntaan on tulvinut tämän talotoimittajan puuhista riita-asioita enemmän kuin muista alan yhtiöistä.

Yhdessä asiassa Älvsbytalo poikkeaa alan muista toimijoista kaikkein räikeimmin. Se on viime vuosina jättänyt peräti 13 kertaa lautakunnan suositukset noudattamatta.

Esimerkiksi Finndomon taloista tulee lautakuntaan riitatapauksia lähes yhtä paljon kuin Älvsbytaloista, mutta Finndomo uskoo lautakuntaa ja tottelee sen suosituksia. Samoin tekevät muutkin merkittävät kotimaiset talotoimittajat.

Ruotsissa TV4:n Kalla fakta -ohjelma on tutkinut emoyhtiö Älvsbyhusin toimia. Siellä firma on joutunut paikallisen kuluttajariitalautakunnan mustalle listalle.

45 minuuttia -ohjelman toimittaja Salla Vuorikoski selvitti tapauksia Suomessa. Hän löysi käräjäoikeuksista ison pinon Älvsbytaloja koskevia juttuja. Äitinsä taloriitaa pitkään hoitanut Esa Näppä kertoo illan lähetyksessä näkemyksensä talotoimittajan asenteesta.

“Niin pitkälle viedään, että asiakas väsyisi siihen ja lopettaisi tappelun”, Näppä sanoo. Älvsbytalon edustaja puolustautuu väittämällä, että tällaiset tapaukset ovat harvassa.

Elämänsä suurimman sijoituksen tehneet talonostajat ovat usein kovin yksin, kun vastassa on iso talofirma.

- - -

Kehumista ei ole kivitalopuolellakaan, jos tänään julkaistua Jämerä-kivitalojen sanomaa on uskominen.

Viime syksynä astuivat voimaan Pientaloteollisuuden ja kuluttajaviranomaisen ohjeet siitä, miten talopakettien hinnat ja toimitussisällöt materiaaleineen ja työkuluineen tulee kuluttajille kertoa. Näin hintavertailusta oli määrä tehdä vaivattomampaa.

Käytäntö on kuitenkin yhä epäselvä. Alakanttiin arvioidut rakennuskustannukset ovat tavallisia. Ero hinta-arvion ja muuttovalmiin talon todellisista työ- ja materiaalikuluista saattaa olla jopa 60 prosenttia, varoittaa kivitalofirma tiedotteessaan.

Kuluttajaviranomaisilla riittää työmaata.

Suomessa riittää tarkastajia ja ylitarkastajia, tittelirunsauden perusteella elämme tarkastajien luvatussa maassa.

Tarkastukset vain tapaavat vesittyä, kun tarkastettavaa kohdetta kohdellaan asiakkaana. Käynnistä ilmoitetaan etukäteen. Näin on niin työsuojelutarkastuksissa, ravintoloiden pimeän työn tarkastuksissa kuin usein eläinlääkärienkin tekemissä tarkastuksissa.

Aina tarkastus ei tehoa. Kymenlaaksolaiselle hevostallille annettiin jo viime toukokuussa määräys tehostaa hevosten ruokintaa ja juottamista.

Silti tarvittiin tunnontarkka työntekijä, ennen kuin alkoi toden teolla tapahtua. Talliharjoittelija Suvi Ojanperä järkyttyi työskenneltyään suuressa tallissa parisen kuukautta.

“Hevosilla on koko ajan todella kova jano ja avannosta kaivettu jäinen vesi höystettynä hiekanmuruilla ei ole paras tätä janoa sammuttamaan, varsinkaan kun sitä ei ole tarpeeksi”, Ojanperä kirjoitti muistioonsa.

“On vain ajan kysymys, milloin nämä hevoset eivät jaksa enää taistella veden ja ravinnon puutetta, kipujaan ja omistajansa välinpitämättömyyttä vastaan”, Ojanperä kirjoitti.

Kun Ojanperä huomasi, että asiat eivät parane, hän otti yhteyttä sekä kunnaneläinlääkäriin että hevosalaa tunteviin tuttaviinsa. Netissä levisi kuvia lähes luurangoiksi kuihtuneista eläimistä. Hevosalalla alkoi valtava kuohunta, johon myös 45 minuuttia tarttui. Toimittaja Helena Laatio lähti etsimään tallissa pidettyjä hevosia.

45 minuuttia ei tavoittanut tallin omistajia tekstiviesteillä ja soitoilla, mutta omistajien lähipiiristä tuli yhteydenotto.

“Hevosten laihuudessa voi olla kyse siitä, että hevosia ei ole treenattu. Lihakset eivät ole kasvaneet”, lähipiiriläinen väitti.

Hänen mukaansa tallissa on nyt rehua ja heinää. 

Kymenlaaksossa eläinsuojelurikosepäilyä tutkii nyt poliisi. Facebookissa yli 50000 ihmistä vaatii eläinrääkkäyksestä kovempia rangaistuksia.

Kaksi vuotta sitten 45 minuuttia -ohjelman nähneet nuoret käynnistivät Hevosten puolesta -nimisen kansanliikkeen eurooppalaisten teurashevosten kuljetusten kohentamiseksi. Viranomaiset joutuivat pureutumaan asiaan EU-komissiota myöten. Tuolloin italialaisten, puolalaisten ja espanjalaisten toiminta oli törkeää.

Kymenlaaksolaistalli todistaa, että omakin pilttuumme on likainen.

Uuden vuoden uutiset tuovat mieleen takaumia menneestä.

Päivän lehtien mukaan poliisi on iskenyt thaihierontapaikkoihin Helsingissä. Omistajia epäillään törkeästä parituksesta ja laittoman maahantulon järjestämisestä. Joulun alla toteutettu isku sulki kymmenen hierontapaikkaa, omistajat passitettiin poliisin selleihin.

Kaksi ja puoli vuotta sitten 45 minuuttia -ohjelman toimittajat ja Helsingin poliisit selvittivät kilvan thaihieromotilojen omistajia. Molemmat olivat samoilla apajilla. “Poliisi kävi äsken kysymässä samoja papereita”, saattoi isännöitsijä todeta.

Teimme ohjelman, joka osoitti muun muassa Helsingin kaupungin omistaman yhtiön ja yleishyödyllisen rakennuskonsernin nauttineen vuokratuloja thaihieronnasta. Todellisuudessa kyse oli ollut seksin myymisestä. Löysimme lisäksi merkkejä siitä, että samoilla thaimaalaisilla oli hallussaan useita hieromoja eri puolilla Suomea.

Poliisit sen sijaan olivat olleet liikkeellä saadakseen tietoja sisäministeriön vaatimaa thaihierontaselvitystä varten. Kun raportti lopulta julkaistiin, menin sisäministeriön infoon kysymään lisätietoja. Muistan hyvin, miten Helsingin poliisikomentaja Jukka Riikonen vaikutti silminnähden kyllästyneeltä koko aiheeseen eli thaihieromoihin paritusrikollisuuden pesäkkeinä.

“Helsingissä ei ole käynnissä rikostutkintaa”, oli hänen pääviestinsä. Vaikutti siltä, ettei toisaalta ollut suurempia halujakaan selvittää asiaa.

Vuosi sitten Turun poliisi teki työtä tosissaan ja löysi thaipaikoista paritusta. Helsingin poliisista todettiin yhä, että täältä rikollista paritusbisnestä ei ole löytynyt. Tutkijavoimia oli kuulemma keskitetty tärkeämpiin hankkeisiin.

45 minuuttia -ohjelman uudessa jutussa syksyllä 2008 poliisiylijohtaja Mikko Paatero ihmetteli poliisin asenneongelmaa.

“Tähän tämä asia ei varmasti jää”, Paatero sanoi 45 minuuttia -ohjelmassa.

Eikä jäänyt. Joulunajan iskut ovat todiste Helsingin poliisin heräämisestä.

Kun tasavallan presidentin valta vähenee, pienempien asioiden kuten kunniamerkkien myöntämisvallan merkitys kasvaa.

Tämän vallankäytön taustojen tutkiminen on ollut mediassa vaiettu aihe. Lehdissä on lähinnä julkaistu kunniamerkkien saajien luetteloita.

Toimittaja Hanna Ruokangas ryhtyi penkomaan aihetta. Esimerkiksi opetusministeriössä pohditaan tarkkaan joka vuosi, ketkä taitelijat olisivat arvokkaan Pro Finlandia -mitalin arvoisia. Ministeriön esityksessä otetaan huomioon sekä eri taidemuotojen osuus että tasapaino miesten ja naisten välillä.

Tasavallan presidentti saa kuitenkin palkita kenet haluaa.

Selvityksessämme ilmeni, että presidentin palkitsemat taiteilijat ovat usein aivan muita kuin opetusministeriön esitykseen kirjattuja kulttuurintekijöitä.

Ministeriön ja presidentin välissä vaikuttaa mielenkiintoinen salaseura nimeltä ritarikunnat.

Ritarikunnissa ei pidetty siitä, että toimituksemme ryhtyi tutkimaan palkitsemisten taustoja.

Montako nimeä presidentti itse omasta aloitteestaan lisää tai poistaa? Vai toimiiko ritarikunnissa näkymätön käsi, joka tekee näin? Jos todelliset päätökset tekeekin ritarikuntien hallitus, on tasavallan presidentti siinä tapauksessa vain kumileimasin. Asia jää toistaiseksi arvoitukseksi, sillä ritarikunnat sanovat päätöksentekonsa olevan salaista.

Yritimme luonnollisesti kysyä tasavallan presidentin kantaa asiaan. Kansliasta ilmoitettiin, että presidentti ei kunniamerkkiasioita kommentoi.

Ensimmäinen askel otettiin kesällä, kun Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen uskalsi nimittää vaalirahajupakkaa korruptioskandaaliksi. Hyvärinen on pitkän linjan journalisti, joka osaa pelkistämisen taidon.

Varovaisemmatkin uskalsivat käyttää sanaa, kun keskusrikospoliisi viimein marraskuun alussa ilmoitti epäilevänsä lahjontaa Rovaniemen Nova-Keva-kelkkatehdasvyyhdissä. Valokeila osui keskustalaiseen kunnallispoliitikkoon Ari Ruotsalaiseen.

Tänään Hyvärisen sanavalinnan osuvuus valkeni viimeisillekin, kun 45 minuuttia paljasti rikospoliisin epäilevän valtakunnallisen tason poliitikkoa lahjusrikoksesta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaa Marja Tiuraa epäillään lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa.

Tutkinta on kestänyt kuukausia ja Tiura on kiistänyt Verkkouutisille tehneensä mitään väärää. Ei Ruotsalainenkaan ole lahjotuksi itseään myöntänyt - lahjojiksi epäillyistä Nova-johtajista puhumattakaan.

Nova-KMS -tutkinta on kuitenkin vielä kesken ja uusia epäiltyjen nimiä nousee varmasti vielä esiin. Jo epäily syö poliittisen uskottavuuden.

Paljastukset syövät toki uskottavuutta myös takavuosien toimittajilta ja poliiseilta. Maan tapa ei ole muotoutunut yhdessä yössä. Nyt pinnalle kuplivat tapaukset todistavat, että 80- ja 90-lukujen journalistit ja rikostutkijat eivät ole hoitaneet tehtäviään niin kuin länsimaisessa demokratiassa olisi kuulunut.

On uutisoitu sitä, mitä poliitikot sanovat. Päättäjien tekemisiä ei ole riittävästi tutkittu.

Suomen maine lahjomattomien maana ja huippusijoitus Transparencyn listalla taisivat olla valhetta vain.

Hengitysliitto - entinen Keuhkovammaliitto - on historiansa kenties omituisimmassa kriisissä. Kuohunta liiton ympärillä ei ota laantuakseen.

Yhteiskunnan tukirahoja saavan hengityssairaiden etujärjestön liittovaltuusto oli koolla lauantaina Helsingissä. Kokous oli omituinen näytelmä. Kuusituntisen maratonpalaverin päätöksistä ei kerrottu medialle täsmällisesti kokouspaikalla, liiton verkkosivusta puhumattakaan. Valtuuston puheenjohtajan Aila Väisäsen viesti oli lähinnä “kaikki kunnossa, hallitukseen luotetaan, hallitus jatkaa”.

Kokouksen jälkeen toimituksemme yritti saada selville, mistä Helin tiloissa oikein puhuttiin.

Kävi ilmi, että oli päätetty ottaa selvitysmies, joka pureutuisi ulkopuolisena konsulttina liiton ongelmiin. Kokouksessa oli päätetty myös katsoa tilejä tarkemmin ja järjestää uusi valtuuston hätäkokous jo tammikuulle.

Hallituksen kokoonpano ei ollut pitkäikäinen. Eilen hallituksen varapuheenjohtaja, työterveyshuollon erikoislääkäri Ilkka Mikkonen ilmoitti jättävänsä kaikki luottamustoimet koko liitossa. Hän sanoo 45 minuuttia -ohjelmalle kyllästyneensä jatkuvaan pelotteluun ja uhkailuun.

“Liittohallituksen työskentelyä on alusta asti vaivannut avoimuuden puute. Heti ensimmäisessä kokouksessa vaadittu kirjallinen vaitiolovelvollisuus ei vastaa käsitystäni avoimesta ja luottamuksellisesta ilmapiiristä, jota olin odottanut lähtiessäni vapaaehtoisena edustamaan Helin jäsenistöä”, Mikkonen kertoo.

Mikkonen haukkuu liiton taloudenpidon ja moittii johtoa kuntoutuslaitosten sisäilmaongelmien salaamisesta. Hengitysliiton toimiva johto on koko syksyn ajan puolustanut toimintansa asiallisuutta. Viimeksi tänään talousjohtaja Vesa Kukkonen vakuutti, että tiloja on koko ajan korjattu asianmukaisesti.

Nyt Kansaneläkelaitos selvittelee Hengitysliiton Anttolanhovin kuntoa ja opetusministeriössä harkitaan koulutuspuolen rahankäytön syynäämistä.

Raha-automaattiyhdistys sen sijaan seisoo tumput suorina.

Mitään selvityksiä ei vaadita, vaikka Hengitysliitto on saanut Raha-automaattiyhdistykseltä avustuksia 2000-luvulla yhteensä lähes 32 miljoonaa euroa.

Homeskandaalin keskellä rimpuilevan hengitystiesairaiden etujärjestön sisällä kiehuu. Hengitysliiton luottamushenkilöt ovat tänään saapuneet Helsinkiin eri puolilta Suomea. Tänä iltana on koolla liittohallitus. Huomenna keskustoimistolla kokoontuu liittovaltuusto, jonka pitäisi viime kädessä vastata liiton johdon ja hallituksen toiminnasta.

Osa liittovaltuuston jäsenistä on roolinsa ja vastuidensa kanssa ihmeissään, sillä he eivät ole saaneet tähän mennessäkään tarkkoja tietoja hallituksen aikaisemmista päätöksistä.

Liittovaltuuston puheenjohtaja Aila Väisänen on 45 minuuttia -ohjelman tietojen mukaan kuitenkin kutsunut koolle valtuuston jäsenten epävirallisen hätäkokouksen hotelli Flamingoon jo täksi illaksi.

Aluksi paikalle oli kutsuttu vain pienempi luottovaltuutettujen joukko, mutta keskiviikkoisen tv-ohjelmamme jälkeen kutsu nopeasti ulotettiin kaikkiin valtuutettuihin.

Jotkut valtuutetut ihmettelevät kokouksen luonnetta. Kysymys kuuluu, onko Flamingossa junttapalaveri, jossa päätetään seuraavan ulos heitettävän nimi. Näin nykymeno voisi jatkua.

Etelä-Savossa, Hengitysliiton Anttolanhovin kuntoutuskeskuksessa puolestaan kaivataan yhä pois potkittua johtajaa Juhani Palosta.

Anttolanhovin yli 70 työntekijää on lähettänyt yhteisen kirjeen Hengitysliiton päättäjille. Anttolanhovin väki kokee, että liittojohtajat uhrasivat Juhani Palosen perusteettomasti. Palosen entiset alaiset penäävät liiton ylimmän johdon vastuuta.

“Vielä haluamme kysyä, missä oli liiton johto, kun Jussi (Juhani Palonen) kantoi vastuun Anttolanhovin aikaisempien johtajien ja liiton johtajien laiminlyönneistä rakennuskannan ylläpitämisessä ja parantamisessa”, kysyvät työntekijät.

45 minuuttia kertoi viime keskiviikkona Hengitysliiton ylimmän johdon tienneen Anttolanhovin home- ja kosteusongelmista vuosien ajan. Silti heikossa sisäilmassa kuntoutettiin sairaita ihmisiä.

“Tarvitaanko uusi 45 minuuttia siivittämään sitä, että me heräämme itse Hengitysliittona vastaamaan rakentavasta henkilöstöpolitiikasta, kehittämään omaa työtämme ja Hengitysliiton laaja-alaista toimintaa vastaamaan asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin ja tulevaisuuden haasteisiin”, Anttolanhovin väki kysyy Hengitysliiton johdolta.

Samaa kysyy varmasti moni Hengitysliiton jäsen.