YLE Mot

Pyysin vuosi sitten Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY) tietoja sen toimihenkilöiden matkoista ja edustustilojen varauksista. Halusin nähdä edustusvalvojien ajopäiväkirjat ja hallituksen kokouspöytäkirjoja. Vastaavanlaisia tietojahan on tarjolla rutiininomaisesti kun kyseessä ovat julkisia varoja käyttävät ja julkista tehtävää hoitavat organisaatiot – sellaiset kuten Kela, Suomen Pankki, Ympäristökeskus tai vaikkapa Valtiokonttori. Ei onnistu, vastasi avoimuuden keskeiseksi periaatteekseen ilmoittava RAY. Laki ei meitä tuollaiseen velvoita!

Tämänkertaisen MOT -ohjelman tehtyäni ymmärrän hyvin syyt. Olisihan todella noloa paljastaa miten tuulipukukansan kolikoilla lihotettu organisaatio golfaa, reissaa, edustaa, kestitsee virkamiehiä Lapin kelolinnassa ja istuttaa poliisijohtoa Riverdance -aitiossaan sekä maksaa poliittiselle puolueelle seminaarimaksuja ”ulkopuolisen koulutuksen” nimellä.

Raha ei riitä kaikkeen. Joskus on sanottava: ei. Niinpä RAY työntää luun kurkkuun Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:lle kun se uskalsi pyytää 100 000 euron avustusta leipäjonojen lyhentämiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön matkalaskut ovat julkisia asiakirjoja. Niistä selviää, missä ja kuinka valvojat ja valvottavat ovat käyneet hyödyllisiä ja luottamuksellisia keskusteluja.

Eräästäkin esimerkistä STM:n kansliapäällikkö oli aluksi enemmän kuin hämmästynyt. Miksi RAY:n avustustoimintaa valvova virkamies matkustaa tutustumaan skotlantilaiseen viskitehtaaseen? Viimesyksyinen viiden päivän matka oli osa kiertuetta otsikolla ”Tutustuminen Skotlannin yhteiskunnallisten yritysten sektoriin”.

Kuinka tällainen edistää RAY:n avustustoimintaa, kansliapäällikkö Kari Välimäki?
-Siis meidän virkamies, ihmettelee Välimäki. Tarkistamme kiertueohjelman, joka on matkalaskun liitteenä. Klo 14 Atlantis Leisure ja MICT, klo 16.30 kulttuurivierailu Oban Distillery -viskitehtaaseen, klo 18 matka hotelliin…
Kansliapäällikkö miettii hetken. Hyvä esimies puolustaa aina alaistaan:
-Selvästi työajan jälkeen!

Uskottava se on, ja ainakin tässä tulivat rajat selviksi. Viskiosaaminen ei kuulu RAY:n ydintoimintoihin - sitä opiskellaan vasta vapaa-aikana.

MOT esitti 25.10.2010 Martti Backmanin toimittaman ohjelman ”Kolesterolipommi”. Backman tutustui tuoreimpaan kolesterolitutkimukseen ja havaitsi, että tutkimuksista voi vetää virallisesta linjasta täysin poikkeavat johtopäätökset. Viime vuosien lääketutkimukset ovat tuottaneet erityisesti statiinien valmistajille pettymyksiä toisensa jälkeen. Lääkkeet ovat osoittautuneet tehottomiksi sydänkohtausten ja -kuolemien ehkäisyssä. Statiinit ovat lääketeollisuuden kukoistavin bisnes.

Ohjelman jälkeen väittely kolesteroliarvoista ja sen hoidon tarpeesta on kiihtynyt. Uusia hoitosuosituksia päivitetään. MOT haluaa jatkaa keskustelua asiasta, ja julkaisee siksi Leino Utriaisen asiaa koskevan blogikirjoituksen, jossa esitetyistä näkemyksistä kirjoittaja itse vastaa.

Renny Jokelin
tuottaja
 

Statiinien käyttäjien riskit
kartoitettava kiireesti

Statiineilla hoidettujen potilaiden lääkitys pitää yhdessä lääkärin kanssa päivittää ajan tasalle kokonaisriskit arvioiden. Pieniriskisten potilaiden lääkitys voidaan arvioinnin jälkeen lopettaa turvallisesti.

Suomessa 680 600 ihmistä syö kolesterolin alentamiseksi statiini-lääkkeitä.
Niistä maksettiin vuonna 2010 noin 43 miljoonaa euroa. Siitä KELA korvasi 21 miljoonaa.

Lääkityistä vajaa kolmannes eli noin 200 000 on pienen riskin potilaita. Heillekin lääke on määrätty, jotta päästäisiin Käypä hoito -suosituksissa mainittuihin tavoitteisiin: kokonaiskolesteroli alle 5.0 ja LDL-kolesteroli alle 3.0 mmol/l.

Uusimpien tutkimusten mukaan pienen riskin potilaille statiineista on enemmän haittaa kuin hyötyä. (The Cochrane Library, Suomen Lääkärilehti 11/2011 sivulla 899).

Lääkärilehti kysyy: ”Keiden kohdalla statiineja pitäisi välttää? Dyslipidemioiden käypähoito-työryhmän jäsen, dosentti Hannu Vanhanen vastaa:

”Jos potilaalla ei ole muuta riskitekijää kuin kolesteroli, pitää olla tarkkana. Jos kokonaiskolesteroli on kuitenkin yli 8 mmol/l tai LDL-kolesteroli yli 6 mmol/l, sitä voidaan pitää jo yksinään perusteena statiinihoidolle.”

Käypä hoito -suosituksia ollaan päivittämässä. Koska työryhmän jäsenet tekevät työtä palkatta vapaa-ajallaan, eivät he saa päivityksiä valmiiksi vielä tänä vuonna. Se tarkoittaa, että pienen riskin potilaat joutuvat käyttämään edelleen vuositasolla 13 miljoonaa euroa statiini-lääkkeisiin.

Takavuosina kokonaisriskin arvioinnit jäivät usein tekemättä. Lääkäreillä ei ollut
myöskään aina aikaa opettaa terveellisiä elämäntapoja ja ruokailutottumuksia. Lähes ainoa tapa potilaan hoitamiseksi oli kolesterolimittaus. Jos arvot eivät olleet viitearvojen mukaiset, määrättiin statiinilääkitys - varmuuden vuoksi.

Tämän seurauksena on mahdollista, että jopa 200 000 – 300 000 ihmistä syövät turhaan statiinia saaden siitä vakaviakin haittavaikutuksia.

Nyt ihmisten keskuudessa ihmetellään, mitä pitäisi tehdä. Pitäisikö noudattaa uusinta tietoa vai lääkärin antamaa lääkemääräystä ?

Toisaalta myös monet suuren riskin potilaat ovat itse lopettaneet lääkityksen, vaikka lääkityksen hyödyt olisivatkin heille haittoja suuremmat. Tästä epävarmuuden tilasta pitäisi päästä pois.

Koska hoitosuositukset lievenivät, tulisi lääkäreiden seuraavalla vastaanotolla
käydä kaikkien statiinien käyttäjien kanssa riskikartoitus tarkasti läpi ja panna hoito ajan tasalle. Riskikartoitus on parasta suorittaa yhdessä potilaan kanssa FINRISKI -laskurilla, tai yksinkertaisemmalla laskurilla, mikä huomioisi myös haitat.

Kun on varmistettu, että potilas tai hänen huoltajansa ymmärtävät statiini-lääkityksen hyödyt ja riskit, on lopullinen ratkaisu jätettävä potilaan tehtäväksi. Statiini-lääkityksen lopettaminen voi olla monen potilaan kohdalla turvallisin ja paras ”hoito”. Vastaavasti lääkitystä tarvitsevat saisivat hyvin harkitun ja yhdessä hyväksytyn päätöksen siitä, että lääkitystä kannattaa sittenkin jatkaa.

Ehdotettu järjestely ei aiheuttaisi merkittävästi lisäkustannuksia. Sen avulla saataisiin 13 miljoonan euron lääkesäästöt vuosittain. KELA:n rahoja säästyisi noin 5-7 miljoonaa euroa. Samalla vältettäisiin pienen riskin potilaiden osalta joskus vakavatkin lääkkeen aiheuttamat haittavaikutukset ja niiden hoitokustannukset.

Sairastuin itse vuonna 2006 statiini-lääkkeen aiheuttamaan vaaralliseen haimatulehdukseen. Se aiheutti KELA:lle, työnantajalleni sekä muulle yhteiskunnalle noin 83 000 euron kustannukset ja minulle ennenaikaisen eläkkeelle jäännin. Kipua ja tuskaa en osaa arvioida rahana.

Leino Utriainen
dipl.ins. /eläkkeellä
Jyväskylä
 

Viha näkyi vaalikentillä. Näiden vaalien yhteydessä ei kuitenkaan ole nähty voimakkaita syytöksiä vihapuheesta. Eilen eduskuntaan nousseen perussuomalaisten Jussi Halla-ahon aiemmin saama tuomio uskonrauhan rikkomisesta ja yleinen maahanmuuttokritiikille myönteinen ilmapiiri ovat hillinneet halua puuttua aiheeseen.

Moni valituksi tullut kansanedustaja lupasi uusia tuulia maahanmuuttoon. Paitsi maahanmuuttokysymyksiä, myös viharikoksia on kaikessa hiljaisuudessa puitu jo päättyneellä vaalikaudella. Rasismiin liittyvien rikosten osalta, joihin kuuluu mm. kiihottaminen kansanryhmään vastaan (RL 11:10), hyväksyttiin eduskunnassa tänä keväänä muutoksia Euroopan neuvoston asiaan liittyvän yleissopimuksen ja EU:n rasismipuitepäätöksen täytäntöönpanemiseksi (HE 317/2010 vp ja LaVM 39/2010 vp). Rasistisista rikoksista on siis jo edellisen hallituksen jäljiltä luvassa aiempaa ankarampia rangaistuksia.

Kunnianloukkauksia koskevassa lainsäädännössä paineet ovat vastakkaiset. Päättyvällä hallituskaudella on tullut parin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun kautta esille, että kunnianloukkausrikoksista (rikoslaki 24:9-10) vankeusrangaistuksen antaminen tulisi olla poikkeuksellista. Asiaa koskevat lait ovatkin tulossa uudelleen arvioitavaksi eilen valitussa uudessa eduskunnassa. Seuraava hallitus päättää, mitä lainmuutoksia tullaan tekemään.

Viharikoksista on Suomessa jouduttu myös vankilaan. Tamperelainen Seppo Lehto istuu parhaillaan kahden vuoden ja viiden kuukauden vankilatuomiota. Lehto levitti internetissä muun muassa poliitikkoja herjaavaa aineistoa. Tuomio tuli törkeistä kunnianloukkauksista, uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Joutuuko Lehdon rikoksista tulevaisuudessa vankilaan, sen päättävät uudet edustajamme.

Näissä asioissa toivoisi Suomen seuraavan jatkossakin kansainvälisiä trendejä. Kunnianloukkauksien kohdalla vankilatuomio on liian ankara, sananvapautta uhkaava pelote. Sen sijaan uskonrauhaa rikkomalla ja populistisella kiihotuksella kansanryhmiä vastaan ei saada aikaan mitään rakentavaa. Vallasta luopuva hallitus on maahanmuuttoministerin johdolla perannut tarkalla kammalla maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Usealla perussuomalaisten vaalivoiton myötä eduskuntaan nousseella kansanedustajalla on ollut tärkeä osansa ongelmien esiinnostamisessa. Kovasanaisimmat maahanmuuton vastustajat eivät menneet läpi. Vihapuhe ei kuulu suomalaiseen parlamenttiin.
 

Viisitoista vuotta MOT-toimittajana on ollut melkoinen yhteiskunnallinen korkeakoulu. Se on opettanut minulle yhden asian suomalaisesta yhteiskunnasta: Suomi on äärettömän valtiokeskeinen maa. Kansalaisen asema suhteessa valtioon on täällä heikko.

Ei riitä, että ministeriöt, kunnat, niiden laitokset ja keskukset simputtavat kansalaisia, vaan kyykytykseen osallistuu myös laillisuuden lukoksi tarkoitettu korkein hallinto-oikeus.

MOT on seurannut 13 vuoden ajan eurooppalaisen Natura luonnonsuojeluverkoston toteutusta Suomessa.

Naturan perusajatus on erinomainen. Suojellaan luontotyyppejä ja lajeja siellä, missä ne esiintyvät edustavimmillaan. Ei tarvitse levittää leveää suojelumattoa, vaan haetaan esiin lajien tärkeimmät esiintymispaikat ja suojellaan ne siellä sitäkin tiukemmin. Se edellyttää esiintymien keskinäistä vertailua ja tärkeysjärjestykseen panemista, sekä Suomessa että koko Euroopassa.

Nyt esitettävässä kuudennessa jaksossa nähdään, mitä seuraa siitä, että Natura perustettiin Suomessa alun perin väärälle direktiivin tulkinnalle. Tulkintaero voi näyttää vähäpätöiseltä, mutta sen seuraukset ovat kohtalokkaat.

Suomen ympäristöministeriössä katsottiin, että suhteellista vertailua ei tarvinnut tehdä Suomessa, vaan vasta Brysselissä. Siksi Suomesta esitettiin Natura-alueiksi esiintymiä, joita ei ollut suhteellisessa vertailussa valittu parhaiksi. Kukaan ei voi tietää varmuudella, ovatko Naturaan valitut lintu-, eläin- ja kasviesiintymämme niin merkittäviä, että ne kannattaa suojella ja maksaa siitä.

Myöhemmät EY-tuomioistuimen tekemät päätökset osoittivat, että Suomessa tehty Natura-ratkaisu on perusteiltaan väärä. Sen jälkeen ympäristöhallinto on käynyt epätoivoista viivytystaistelua, jotta Naturan lainvastaisuus ei paljastuisi. Se nimittäin merkitsisi Natura-hankkeen palauttamista lähtöruutuunsa ja koko valtavan rumban aloittamista alusta uudelleen.

Virkamiehet ovat peitelleet virheitään yhä uusilla virheillä. Ja nyt, kun luonnonsuojeluverkoston perustaminen konkretisoituu pakkolunastuksiksi, rakennuskielloiksi, hakkuukielloiksi ja elinkeinorajoituksiksi, törmäävät päättäjät Naturan perimmäiseen laittomuuteen kerta toisensa jälkeen.

Missä sijaitsevat maani suojelun perusteena olevat Natura-arvot, ja mikä niiden suhteellinen merkitys on, kysyvät maanomistajat, eivätkä ympäristövirkamiehet kykene vastaamaan.

Korkein hallinto-oikeus on hyväksynyt kaikissa vaiheissa ympäristöhallinnon ratkaisut. Ja mikä pahinta, ei ainoastaan hyväksynyt, vaan se on myös aktiivisesti kehittänyt ratkaisuja, joilla ympäristöhallinto on päässyt ulos nurkasta, johon se on itsensä maalannut.

Mahdollisuus manipuloida oikeudenkäynnin kulkua selitetään hallinto-oikeudenkäyttöön kuuluvalla virallisperiaatteella, joka ei ole tuttu asia kansalaisille eikä monille juristeillekaan.

Virallisperiaatteella selitetään mm. hallintotuomioistuimen oikeus ottaa ”viran puolesta” vastaan kyökin oven kautta aineistoa kertomatta siitä toiselle osapuolelle, tai muuttaa kaikessa hiljaisuudessa oikeudenkäynnin lähtökohtia, kuten alkuperäisen viranomaispäätöksen perusteluja, jopa pykäliä.

Kun oikeus on perinteisesti kuvattu side silmillä istuvana puolueettomuuden perikuvana, on tässä tapauksessa side kansalaisen silmillä.

Valtion vahvalle roolille on Suomessa historialliset syynsä. Autonomian aikana kansallisuusaate ryhmittyi lujan valtion ympärille. Ja vahva valtio halusi suojella uskollisia palvelijoitaan, virkamiehiä. Se oli myös keino puolustautua Venäjältä tulevaa painostusta vastaan.

Tsaarinajan peruja on myös Korkein hallinto-oikeus, senaatin talousosastosta kuroutunut oikeusistuimen ja viranomaisen risteytys.

Eikö jo olisi aika haudata tämä tsaristinen jäänne ? Suomessakin voitaisiin siirtyä järjestelmään, jossa hallintotuomioistuimet olisivat oikeita oikeusistuimia, joissa vastapuolina ovat valtio ja kansalainen. Ja tuomarit näiden välissä ratkaisisivat kiistat puolueettomasti, vain laillisuus silmämääränään.

> MOT: Natura-anastus 11.4.2011

MOT:n Natura - sarjan jaksot arkistossa:

> MOT: Natura toi alpit Espooseen 4.9.2006

> MOT: Natura sinetöity valtion salaisuus 29.11.2004

> MOT: Natura laillisuus kriisissä 26.5.2003

> MOT: KHO - korkein hallituksen oikeus 19.3.2001

> MOT: Natura seikkailu 2000. 9.2.1998
 

Vanha sananlasku sanoo: Yksi mätä omena pilaa koko korin. Sanontaa voi soveltaa puhelinmyyntialaan. Sinne on pesiytynyt joukko yrityksiä ja yrittäjiä, jotka pilaavat koko alan maineen.

Kävin tämänviikkoista MOT-ohjelmaa tehdessäni läpi parinkymmenen puhelinmyyntifirman taustat. Valtaosa niistä tuntui toimivan asiallisesti. Valitettavasti mukaan mahtui myös useita yrityksiä, jotka eivät noudata alan pelisääntöjä.

Nämä yritykset tarjoavat työntekijöilleen epämääräisiä tai tolkuttoman monimutkaisia työsopimuksia. Niistä on vaikea tulkita, mitkä ovat palkkausperusteet, saatikka sitten arvioida, paljonko lehtiä tai muita tuotteita pitää myydä, jotta ansaitsee tietyn kuukausipalkan.

En ihmettele yhtään, jos teini-ikäinen työntekijä ei tällaisen sopimuksen eteen saatuaan tiedä, mihin nimensä panee. Ja samaan aikaan työantaja lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.

Kenellekään ei liene yllätys, että tällaiset työnantajat eivät ole sitoutuneet alan työehtosopimukseen. Itse asiassa vain noin puolet alan yrityksistä on. Se on vähän alalla, joka työllistää yli 10 000 ihmistä.

Entä voidaanko puhua kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä (rikoslaki 47. luku, 3 a §) silloin, kun työsopimuksen palkkausperusteet ja työantajan lupaukset eivät kohtaa? Käyttääkö työnantaja tällöin hyväkseen työntekijän tai työnhakijan ymmärtämättömyyttä tai tietämättömyyttä?

Kyllä käyttää. Tähän asti kyseistä rikoslain pykälää on tulkittu niin, että se koskee lähinnä vammaisia tai ulkomaalaisia, joiden alisteista asemaa työnantajat ovat käyttäneet hyväkseen.

Tuosta pykälästä tarvitaan uusi tulkinta. Laki pitää ulottaa koskemaan myös niitä puhelinmyyntifirmoja – ja muiden alojen yrityksiä – jotka käyttävät hyväkseen ihmisten epätoivoa ja ymmärtämättömyyttä. Siis niitä firmoja, jotka maksavat epämääräisesti tai ala-arvoisen huonoa palkkaa. Tarvitaan ennakkotapaus, jonka perusteella työntekijät ja ammattiliitto saavat nämä firmat vastuuseen laiminlyönneistään. Silloin mätien omenoiden vaikutus heikkenisi.

Mutta se ei riitä. Puhelinmyyntialalle on pesiytynyt joukko yrittäjiä, jotka jättävät verot ja laskut maksamatta. He antavat yritysten mennä konkurssiin tai myyvät ne edelleen ns. saattohoitajille, jotka vievät yrityksen konkurssiin. Näin alkuperäiset koijarit pääsevät jatkamaan toimintaansa puhtain paperein.

Puhelinmyyntialaa pitkään seuranneet viranomaiset ovat huomanneet, että osa vanhoista tekijöistä on muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen palannut takaisin bisnekseen. Heidän toimintamallinsa on entinen. Niinpä verottaja saa pitää varansa, jotta saa kerättyä veronsa.
 

"Rikoslain pitäisi jollain tavalla ilmentää yleistä oikeustajuntaa …mikä noin keskimäärin meidän ihmisten mielestä olisi oikein.", rikosoikeuden professori Jussi Tapani Turun yliopistosta sanoo.

Yleisen oikeustajunnan rajoja koetellaan tapauksessa, josta ”Tappava urakka” kertoo: missä vaiheessa rikoksen suunnittelu muuttuu esimerkiksi tilaamiseksi tai konkreettiseksi valmisteluksi?

Suomessa on pitkään pohdittu törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointia. Oikeusministeriössä valmisteilla olevassa tuoreessa muistiossa vertaillaan pohjoismaiden lakeja. Siitä ilmenee, että valmistelun määritelmä sisältyy ainoastaan Ruotsin rikoslakiin. Erilaisia salahankkeiden määritelmiä on lisäksi esimerkiksi Saksassa ja Britanniassa. Paineita lain muuttamisen Suomessakin ovat tuoneet mm. Liedon rahankuljetusryöstö, jossa poliisin piti odottaa ryöstön käynnistymistä sekä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat.

MOT esittää osia videosta, jossa rakennusalan suomalaisurakoitsija tilaa virolaiselta henkilöltä isännöitsijän yliajon – maksua vastaan. Raha vaihtaa omistajaa. Video on hätkähdyttävä. Urakoitsijan teko herättää lievästi sanoen paheksuntaa. Mutta onko kyse rikoksesta?

Esimerkkitapauksemme on äärimmäinen, mutta ei valitettavasti ainoa laatuaan. Espoon käräjäoikeudessa on maaliskuussa käsitelty tapausta, jossa rakennusalan aliurakoitsija uhkasi espoolaisen rakennustyömaan työnjohtajan perheen henkeä ja turvallisuutta. Aliurakoitsija olisi halunnut maksun maalausurakasta etukäteen. Pohjois-Savossa poliisi on tutkinut tapausta, jossa ravintola-alan yrittäjä tilasi toiselle yrittäjälle pahoinpitelijät Virosta. Juttua on tukittu törkeänä pahoinpitelynä ja yllytyksenä törkeään pahoinpitelyyn.

Poliisin mukaan MOT:n esiintuomassa tapauksessa poikkeuksellista on lähinnä se, että video on tullut julki. Yleensä tällaiset hankkeet jäävät pimentoon, vaikka MOT:ssa esiintyvä virolainen ”perintämies” sanoo, että hänellä on pelkästään rakennusalalla vuodessa satakunta toimeksiantoa. Poikkeuksellista on myös se, että nyt ei ole kyse ammattirikollisista vaan ihan tavallisista suomalaisista yrittäjistä.

Kysymyksiä jää ilmaan: entä jos rakennusalan urakoitsija olisi esittänyt tilauksen jollekulle toiselle, joka olisi lähtenyt hoitamaan tilausta? Entä mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi luvannut maksaa yliajosta yli 20 000 euroa?

Suomessa kaikki tuntuvat kannattavan hyvinvointivaltiota, mutta silti sitä nakerretaan eri puolilta koko ajan. Samanlainen tapaus on verotuksen progressio eli periaate, jonka mukaan veroa menee suhteellisesti sitä enemmän mitä suuremmasta tulosta on kysymys. Kaikki ilmoittavat sitä kannattavansa, mutta silti verojärjestelmän progressiivisuutta on jatkuvasti vähennetty.

Progressiivisesta verotuksesta - valtion tuloverosta - kertyi kaikista yhteiskunnan keräämistä veroista ja maksuista vuonna 1975 noin 17 prosenttia, vuonna 1995 runsaat 11 prosenttia ja vuonna 2009 enää reilu seitsemän prosenttia.

Viime jouluna loppuraporttinsa jättänyt verotuksen kehittämisryhmä, ns. Hetemäen työryhmä, kuvaa valtion ansiotuloveroa ”aidosti progressiiviseksi” veroksi. Kunnallisvero on vähennysten vuoksi tuloasteikon alapäässä progressiivinen, mutta noin 25 000 euron vuosituloista lähtien suhteellinen tasavero.

Suomessa jo tehdyt ja suunnitellut veromuutokset nostavat energiaveroja ja muita välillisiä veroja, sosiaalivakuutusmaksuja sekä kunnallis- ja kiinteistöveroja. Kehitys kohti tasaveroa kiihtyy. Vuoden, parin kuluttua progressiivisella verotuksella kerätty osuus yhteiskunnan veroista ja maksuista voi laskea alle viiden prosentin.

Siten vuodesta 1993 lähtien verotukseen tehtyjen yksittäisten muutosten yhteisvaikutuksena voi syntyä tasavero -Suomi , jota siis kukaan ei ilmoita kannattavansa.

Tämä lopputulos ei ole sattumaa, vaan tehtyjen poliittisten päätösten seuraus.
 

Mitä tapahtuu, kun julkisyhteisö Suomessa tehostaa, jalkauttaa toimintojaan ja virtaviivaistaa organisaatiotaan? Yleisölle se näyttäytyy yleensä palvelujen huononnuksena, organisaation työntekijät huomaavat hammastahnaputkiloefektin. Organisaatiokonsultit puristavat putkiloa keskeltä, alapäästä valuu tahnaa ulos ja putkilon yläpäähän pakkautuu lisää tahnaa – tai pikemminkin töhnää, ainakin jos kriteerinä on organisaation olemassaolon tarkoitus. Liikenteen turvallisuusvirastosta ulos saneerattu it-alan huippuosaaja kiteyttää kokemuksensa illan MOTissa: ”Tämän organisaatiomuutoksen myötä tuli päällikkönimikkeitä enemmän kuin niitä oli aikaisemmin.”

Pakkosaneerauksissa esikunta kohtelee vaistomaisesti itseään hellemmin kuin kenttäväkeä. Kun poliisihallinnon uudistuksessa piti partioita saada kentälle aiempaa enemmän, kävikin juuri päinvastoin. Tälläkin hetkellä ministeriön poliisiosastolle haetaan 12 uutta isopalkkaista virkamiestä. Painopisteajattelua kuvaa se, että viime vuosina KRP on menettänyt kymmeniä virkoja, Supo taas on saanut lisää. Muodikas terrorisminvastainen taistelu on jännittävämpää kuin nimensä mukainen harmaa talous ja sen suitsiminen.

Yhteisten verovarojen käytössä pitää olla säästäväinen. Tämänhän tietää tuplatehostettu tullimies tai vanginvartija kyseltyään turhaan lisäväkeä uusiin työtehtäviin. Samaan aikaan hallinnon korkein huippu antaa ”huonoa signaalia kasvattamalla poliittisten valtiosihteereiden ja erityisavustajien määrää”, jos on uskominen puhemies Sauli Niinistön neljän vuoden takaisiin lausuntoihin.

Kun valtio uusii organisaatiotaan – ja säästää – maksumiehiksi yleensä joutuvat hierarkian alapään työntekijät. Pehmentävien siirtymäaikojen jälkeen ulkoistetun palkka pienenee , saavutetut edut kapenevat.

Tätä ei pidä kuitenkaan totaalisesti yleistää. On toki innostavia poikkeuksiakin. Tämän iltainen Huono ohjelma esittelee Helsingin yliopiston saavutuksia. Rehtorin palkka nousi yksityistämisen myötä kertaheitolla 6 500 euroa eli 61 % nykyiseen 17 000 euroon/kk. Kanslerin (14 500 €/kk) ja 1. vararehtorin (12 000 €/kk) palkankorotusprosentti oli viime vuoden alusta 27 ja hallintojohtajan 20 (kuukausipalkka nyt 11 000€). Samalla yliopiston hallituksen vuotuiset kokouspalkkiokulut saatiin satakertaistetuksi eli 250 000 euroon.

Onneksi jotkut voivat paremmin.
 

Halpa-Hallista löytyy samanlainen poro kuin Pentikin myymälästä. Muutaman euron käsilaukku näyttää Burberryltä. Kala ei nappaa aidoksi Rapalaksi väitetyllä uistimella.

Tuoteväärennökset eivät tunne valtakunnan rajoja. Kiersimme maata ja totesimme väärennösten jo saavuttaneen perinteisesti puhtaina pidetyt suomalaisetkin markkinat.

Tuoteväärennöksiä ja tavaramerkkien loukkauksia ei meillä ole ennestään tutkittu juuri lainkaan. Ohjelmaa tehdessämme huomasimme pian, että joissain tapauksissa on vaikea jäljittä tuotteen tekijää. Pentikin ja Halpa-Hallin lähes identtiset porot on valmistettu Intiassa Morodabadin kaupungissa. Niiden esikuvat löytyvät saksalaisten messujen porovalikoimista. Globaalissa tavarapaljoudessa on yhä hankalampi sanoa mikä tuote on loppujen lopuksi aito ja alkuperäinen.

Mutta on myös selviä tapauksia. Ongelma pitäisi tunnustaa ja siihen pitäisi puuttua, myös Suomessa. Tuoteväärennökset uhkaavat suomalaisia työpaikkoja. Lisäksi ne ruokkivat veronkiertoa. Järkyttävintä oli todeta, että myynnissä on myös hengenvaarallisia väärennettyjä tuotteita. Petzlin kiipeilyvälineiden väärennöksiä ei onneksi ole vielä tavattu Suomesta. Maailmalta kopioita löytyy jatkuvasti lisää. On vaikea käsittää millainen ihminen ryhtyy valmistamaan väärennöksiä silläkin uhalla, että omaa lompakkoa lihottanut laite voi pettäessään tappaa muiden turvallisuuden eteen työtä tekevän lumenpudottajan.

Pakettiautoja, tatuoituja miehiä, tuntien odotusaikoja, rekisteröimättömiä ajoneuvoja. Tällaisia kommentteja vilisi taustakeskusteluissa, kun aloin tutkia vainajien kuljetuksiin liittyvää kilpailutusta tämän viikon MOT: Kilpailutettu kuolema  - ohjelmaa varten. Koko aihe hämmensi minua. Minulle ei ollut tullut mieleenkään, että kuolema, hautausala ja kilpailutus liittyisivät jotenkin yhteen.

Kun ihminen kuolee kotona, paikalle on kutsuttava poliisi. Poliisi vastaa vainajan kuljetuksesta. Alueellisten poliisilaitosten määrä putosi muutama vuosi sitten 90:stä 24:ään. Samalla vainajien kuljetusalueet laajentuivat maakunnallisiksi. Pienten hautaustoimistojen piti alkaa miettiä, miten organisoida koko maakunnan kattava vainajien kuljetustoiminta. Lisäksi alalle saapui uusi yritys, Suomen Hautaustoimistot Oy, joka keskittyy pääasiassa juuri vainajien kuljetuksiin. Alkoi entistä tiukempi taistelu markkinaosuuksista.

Sitten alkoi kuulua kertomuksia siitä, miten vainajia noudetaan kotoa autoilla, jotka eivät ole vainajien kuljetuksiin sopivia tai kuljettajien ammattitaito ei ole riittävää. Vanhojen toimijoiden etujärjestö, Suomen Hautaustoimistojen liitto on reklamoinut asiasta mm. Poliisihallitukselle.

Uuden, valtakunnalliseksi toimijaksi pyrkivän yrityksen tulo oli yllätys niin poliiseille kuin paikallisille hautaustoimistoillekin. Yllätyksenä on myös tullut se, että kilpailutuksissa on mukana myös perinteisiä kuljetusyrittäjiä. Kanta-Hämeen poliisilaitoksen alueella vainajien kuljetuksista huolehtii maaliskuun alusta yrittäjä, jonka päätoimiala on ravintola- ja turvallisuusalan työvoima- ja koulutuspalveluissa.

Poliisi ei ole aina osannut kirjoittaa tarjouspyyntöjä oikein. Kun Pohjois-Karjalan poliisilaitos kilpailutti kuljetuksen toistamiseen, se tarkensi tarjouspyyntöä monilta osilta. Uudessa tarjouspyynnössä kiinnitettiin erityistä huomiota odotusaikoihin sekä kuljetuskaluston kuntoon. Uudessa tarjouspyynnössä määriteltiin mm. auton väri, sekä se, että sisäpinta ei saa olla peltipinnalla, auton on oltava sisältä pehmeällä materiaalilla verhoiltu sekä se, että ulkoa ei saa olla näköyhteyttä vainajan kuljetustilaan.

Vainajien kuljetukset hoidetaan nyt aiempaa edullisemmin. Mutta kuinka paljon kuljetusten arvokkuus samalla kärsii? Millainen arvo lasketaan omaisen surulle ja vainajan viimeisen matkan arvokkuudelle?

Tuntemattomat tilit, veroparatiisit ja salaiset konsulttisopimukset. Siinä aineksia kansainväliselle korruptiosopalle. Suomalaisissa tuomioistuimissa on tähän asti käsitelty ainoastaan kahta suurta kansainvälistä lahjustapausta, jossa suomalaista yritystä epäillään lahjuksen antamisesta ulkomailla. Molemmissa tapauksissa kyseessä on Wärtsilä. Tapauksilla on paljon samankaltaisuuksia.

Molemmissa tapauksissa suuria rahasummia maksettiin konsulttien yksityisille tileille Sveitsiin ja Jerseyn saarelle. Konsulteille rahaa lähettäneet Wärtsilän johtajat eivät selvittäneet kenelle markat ja eurot oikeastaan menivät. Poliisikuulustelussa epäilty ei muistanut konsultin nimeä eikä osoitetta. Epäilty tunnusti, että hän ei ollut edes tutkinut konsultin pätevyyttä.

Korruptiotapauksia tutkitaan pitkään ja itse oikeusprosessi on vielä pidempi. Näin epäilty joutuu muistelemaan hyvinkin vanhoja asioita. On ymmärrettävää, jos puhelinnumerot ja osoitteet unohtuvat. Mutta eivät nimet eivätkä tapaamiset? Entä miten on mahdollista, että Wärtsilän kaltainen suuryritys ei tutki konsultin taustoja tai pätevyyttä tehtävään ollenkaan? Miten Wärtsilällä voi olla kolme miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa lähetettäväksi tuntemattomalle tilille veroparatiisisaarelle? Samaan aikaan Wärtsilä on saanut vuodessa 20 miljoonaa euroa tukiaisia valtiolliselta Tekesiltä.

Ohjelmassa Wärtsilän johtaja Marko Vainikka vakuuttaa, että yhtiöllä on selkeät säännöt miten konsultteja käytetään. Yhtiön sisäinen valvonta on mahdollisesti tiukentunut näiden kahden tapauksen seurauksena. Toisaalta moni kansainvälisillä markkinoilla toimiva suomalaisyrittäjä vahvistaa, että näinhän se menee: kauppoja ei synny ilman lahjuksia. Onko siis parempi lahjoa maailmalla, jotta suomalaiset työpaikat pysyvät Suomessa.

Jutun teon yhteydessä haastateltujen poliisien, syyttäjien, tuomareiden ja muiden asiantuntijoiden yhteinen viesti oli selvä: Suomessa on hyvin vähän kokemusta kansainvälisistä korruptiotapauksista. Ruotsalainen korruptioasiantuntija Thorsten Cars kritisoi voimakkaasti suomalaisia tuomareita. Hänen mielestään molemmat Wärtsilä-tapaukset osoittavat, että tuomarit ovat varovaisia kun vastassa on suuri ja mahtava yritys. Ja että tuomarit eivät osaa nähdä kokonaisuutta korruptiotapauksissa. Ne ovat palapelejä, joissa täytyy katsoa kokonaiskuvaa, ei vain yksittäisiä paloja.
Kokemus alkaa valitettavan nopeasti karttua kun tuomioistuimiin tulee keväällä useita, uusia kansainvälisiä korruptiotapauksia: Patria-Egypti, Patria-Slovenia, Instrumentarium-Costa Rica.

Toistaiseksi on voinut vain todeta, että lahjus se on joka kannattaa.

> Lue lisää ohjelmasta

Suomen mainetta maailman vähiten korruptoituneen maana ovat parin viime vuoden aikana syöneet puolue- ja vaalirahoitusskandaalit.

”No, politiikkahan on tietysti aivan oma erikoinen maailmansa”, sanomme ja uskottelemme edelleen, että yhteiskuntamme ydin on terve ja puhtoinen. Suomalaiseen virkakuntaan ja sen lahjomattomuuteen voimme varmasti luottaa.

Vai voimmeko sittenkään? Viime syksynä tein jutun kolesterolilääkityksestä (Kolesterolipommi 25.10.2010) ja hämmästyin havaitessani kuinka syvällä suurten monikansallisten lääkeyhtiöiden taskussa ovat johtavat asiantuntijalääkärit ja professorit.

Opettajia on totuttu pitämään kunnollisuuden perikuvina. Ja heidän ohjauksessaan Suomen koulut ovat toista sataa vuotta juurruttaneet kasvavaan kansaan rehellisyyden, oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden arvoja.

Siksi olikin yllätys, millainen maan tapa paljastui Pisa-tulosten loisteessa paistattelevan koululaitoksemme julkisivun takaa. Perinteinen koulukuvaus on joutunut liukkaiden liikemiesten ja heitä siipeilevien rehtorien käsiin.

Summat eivät tietenkään ole päätä huimaavia, ainakaan yhden oppilaan tai koulun tasolla. Yhden lapsen koulukuvissa saattaa olla korruptiolisää viitisen euroa ja koulun suuruudesta riippuen se tuo rehtorin kassaan ja käytettäväksi joitakin tuhansia euroja vuodessa.

Koko Suomen koulukuvien liikevaihdosta voiteluosuus lienee jo noin neljä miljoonaa euroa/vuosi.

Lahjussumman suuruus ei ole ratkaiseva, kun arvioidaan teon tuomittavuutta. Kouluissa näinkin pienet summat näyttävät täyttävän tehtävänsä. Pienet yrittäjät, jotka tarjoavat kuvapakettejaan halvemmalla, mutta ilman lahjoja, häviävät tarjouskilpailuissa ja syrjäytyvät markkinoilta.

On hyvä muistaa, että äskettäin oli kansanedustaja vähällä joutua syytetyksi siitä, että hän ehdotti kahvikupposta poliisimiehelle. Koulukuvaajat sentään kantavat joihinkin opettajainhuoneisiin koko vuoden kahvit, sata pakettia Juhla Mokkaa.

Pahinta on, että tällainen meno ei jää koululaisilta huomaamatta. Oppilaskuntien hallituksiin valikoituvat ikäluokkansa fiksuimmat ja aktiivisimmat. Nämä nuoret saavat kädestä pitäen käytännön opetuksen: kun sinut valitaan käyttämään muiden puolesta yhteistä valtaa, olet oikeutettu ottamaan sopimusten päältä osuuden itsellesi. Ja seuraavassa vaiheessa entiset nuoret käyttävät valtaa lautakunnissa, kunnanvaltuustoissa, maakunnissa, jne.

Esitetyn arvostelun seurauksena opetushallitus asetti syksyllä työryhmän laatimaan pelisääntöjä koulukuvauksien markkinointiin. Suositus on aikamoinen pettymys. Järjestelypalkkioiden periminen saa jatkua, mutta tavaralahjat suositellaan annettavaksi selvänä rahana.

Työryhmän muistio kiertää kaukaa kysymyksen siitä, ovatko koulukuvasopimuksiin liitetyt lahjat rikoslain tarkoittamaa lahjontaa. Siihen on ymmärrettävä syy. Opetushallinto on katsonut tätä maan tapaa sormien lävitse jo vuosia, ja olisi ollut vaikeaa yhtäkkiä todeta käytäntö virkarikokseksi.

> MOT: Voidellut koulukuvat 

Sähköisen lääkemääräyksen tarina on surullinen. Sen piti olla suomalaisen tietoteknisen osaamisen menestystarina, mutta siitä tuli kaikkea muuta: floppi, malliesimerkki tietohallintojärjestelmästä, joka on susi jo syntyessään.

Kaksi asiaa pisti silmään, kun luin tämänviikkoista MOT-ohjelmaa valmistellessani sähköisen reseptin hankeasiakirjoja. Ensinnäkin, valmistelulta puuttui selkeä johtaja – joku, joka tietää, mitä ollaan tekemässä ja mihin suuntaan hanketta pitäisi viedä. Hankkeen johto- ja ohjausryhmän kokoukset näyttivät olleen kuin anarkistien keittiökurssi. Monta kokkia, sekavia reseptiluonnoksia, paljon porua eikä valmista tule sitten millään.

Toiseksi, hankkeella ei ollut ennen vuotta 2006 selvää aikataulua eikä budjettia. Kunhan nyt kokeiltiin kaikenlaista siellä sun täällä ja katsottiin, millaisia tuloksia tulee. Sosiaali- ja terveysministeriö ei antanut rahaa kokeiluun kuin nimeksi, kun ottaa huomioon hankkeen laajuuden ja vaativuuden.

Tuloksena oli se, mistä tämän viikon MOT-ohjelma kertoo: sekava soppa, josta kukaan ei halua kunniaa itselleen.

Sähköisen reseptin kehittäminen on myös malliesimerkki valmistelusta, jossa etujärjestöt ja eri viranomaiset vartioivat omia poteroitaan.

Mitä ihmettä Lääkäriliitto, Apteekkariliitto, Yliopistoapteekki ja Sitra tekivät sähköisen reseptin johtoryhmässä? Eihän niiden olisi pitänyt osallistua hankkeen johtamiseen. Ne ovat asianosaisia, joita voidaan kuulla hankkeen eri vaiheissa. Nyt ne olivat ohjaamassa hanketta sen sijaan, että sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet olisivat johtaneet sitä.

Ei ihme, että e-reseptin ohjausryhmän työskentely meni kilpalaulannaksi.

Kaiken huippu on se, että sähköiseen reseptiin liittyvää reseptikeskusta ei ilmeisesti tarvita lainkaan. Sähköinen potilasarkisto ajaa saman asian – kunhan se joskus valmistuu.

Yllä mainittu ja monta muuta opettavaista havaintoa sisältyy Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukseen sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallintohankkeista. On hyvä, että tarkastusvirasto on puuttunut sähköisen reseptin ja muiden tietohallintohankkeiden valmisteluun. Viraston tarkastajat tekevät työnsä hyvin, eivätkä he päästä vastuullisia helpolla.

Mutta kuka tästä sekoilusta sitten kantaa vastuun? Sosiaali- ja terveysministerit Perho, Mönkäre, Haatainen, Hyssälä ja Rehula kukin vuorollaan sekä sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki ja hänen edeltäjänsä Markku Lehto.

Mitä tuo vastuun kantaminen sitten käytännössä tarkoittaa? Yritämme tehdä parhaamme, vakuutti Välimäki ohjelmaan tekemässäni haastattelussa. Mutta kun se ei riitä.
 

Ääniä uurnassa enemmän kuin äänestäjiä! Tai joku kävi äänestyspaikalla turhaan, koska laskennassa äänilippuja oli vähemmän kuin vaaliluetteloon merkittyjä äänestäjiä.
Eivätkä heitot suuntaan tai toiseen ole vain marginaalisia vaan täsmäämättömyys on kymmeniä ääniä.

Ja kuinka ongelma hoidetaankaan! Väkirikkaiden Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirin tarkastuslaskenta ”unohtaa” pulman vaikenemalla. Keski-Suomessa sentään yritetään saada äänet ja äänestäjät kohdalleen. Tuloksena on hassuja punakynäsynnytyksiä – Jyväskylän Janakassakin syntyi näin 24 byrokratialle elinkelpoista naisäänestäjää mutta ei yhtään miesäänestäjää. Mistähän sekin johtuu?

Oikeusministeriön vaalijohtajan mukaan heitot suuntaan jos toiseen ovat vähäisiä. Sitä paitsi tarkastuslaskijat voivat arvata, että syy liikaääniin tai puuttuviin lipukkeisiin on äänestäjien puutteellinen kirjaus äänestyspaikalla. Että siis ”arvata”! Onko meillä siis huhtikuussa jälleen arvausvaalit?

Lapsenusko suomalaisen vaalilaskennan erehtymättömyyteen ja pedanttiseen täsmällisyyteen on koetteilla. Vaaliasiakirjojen perusteella voi päätellä, että vaalipäivän toiminta ja ääntenlaskenta tähtää pelkästään summittaiseen noin-tulokseen. Ns. luoville ratkaisuille, vaalilain ja –ohjeiden oikaisuille tarjotaan toki mielellään yhtä syytä. Tietysti se on media. On näet niin kiire, koska media – ja suuri yleisö – haluaa tuloksen ennätysajassa. Mikään äänestysalue ei halua olla viimeinen tulosten julkistaja.

Siis kelvotonta virkamiestyötä virkavastuulla saa tehdä, jos on kiire!
Vaali-päivän käytännöt antavat myös teoreettisen mahdollisuuden vaalivilpin tekemiseen. Sujauttaako joku itse tekemiään vaalilippuja laskennan kaaoksessa pinon pohjalle? Vai nappaako vastustajan äänisaaliista liiat pois? Näyttöä ei tästä ole – pohdiskelu on ehkä enemmänkin akateemista. Joka tapauksessa se kertoo siitä, että suomalainen vaaliäänestäminen perustuu pitkälti luottamukseen – siihen yhteiseen lapsenuskoon.

Onko näillä epätarkkuuksilla sitten merkitystä vaalitulokseen? En osaa vastata, sillä tämän tutkimiseen eivät yhden toimituksen resurssit riitä. Toisaalta on toki aikoinaan tultu kansanedustajaksi jopa yhden äänen marginaalilla.
Hyvää matkaa – ja ymmärtämystä, suomalainen vaalitarkkailija, kun matkustat kaukomaihin neuvomaan vierasmaalaisia äänestämään jämptisti ja laskemaan liput oikein. Ehkä sielläkin oli vain kiire, kun ääniä laskettiin luovasti.

> MOT: Haamuäänet

Tuoreen lääketieteellinen katsauksen mukaan ei ole vahvaa näyttöä väitteelle, että statiini-lääkkeet suojaisivat sydänsairaudelta ihmisiä, jotka eivät ole jo kokeneet sydänkohtausta tai muuta sydäntapahtumaa. Tutkijat suosittelevat varovaisuutta statiini-lääkitystä määrättäessä.
Nykyisin vältetään vain yksi kuolema vuodessa kutakin statiineilla hoidettua tuhatta ihmistä kohti, tutkimuksessa todetaan. Statiinit ovat useissa tapauksia tehottomia ja joissakin tapauksissa niiden pelätään aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Äskettäin ilmestynyttä arvovaltaisen Cochrane yhteistyöjärjestön yhteenvetoraporttia new report on uutisoitu laajalti mailman lehdissä. (esim. The Telegraph ja Time Magazine).

The Telegraphin artikkelissa arvioitiin, että Britanniassa jopa kolme miljoonaa tervettä mutta huolestunutta ihmistä syö statiineja turhaan.

Cochrane tutkimuksen tavoitteena oli arvioida statiinilääkityksen tehoa, niin haittoja kuin hyötyjäkin henkilöillä, joilla ei ole sydän- ja verisuonitautia. Siinä tarkoituksessa tutkijat analysoivat jälkikäteen 14 satunnaistettua ja valvottua statiini-koetta, joiden piirissä oli 34 272 koehenkilöä.

Yhteenvedon tekijät päätyivät toteamukseen, että ”vaikka aiemmissa tutkimuksissa olikin havaittu kokonaiskuolleisuuden vähentyneen ilman haitallisten vaikutusten kasvua, niin nyt niiden aineistosta löydettiin todisteita tutkimustulosten valikoivasta raportoinnista, haittavaikutusten raportoinnin laiminlyönneistä sekä sydän- ja verisuonipotilaiden valikoitumisesta tutkittavien joukkoon. Vain pieni osa näytöstä tuki käsitystä, että ennaltaehkäisevä hoito statiineilla voi olla kustannustehokasta ja parantaa potilaiden elämänlaatua. On syytä noudattaa varovaisuutta määrättäessä statiineja ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa ihmisille, joilla on matala sydän ja verisuonitautien riski”.

Cochrane –tutkijat kehottivat suhtautumaan tuloksiinsa varovaisuudella, sillä heidän läpikäymiensä staiini-tutkimusten laadussa oli toivomisen varaa. Yhtä lukuun ottamatta ne kaikki olivat lääketehtaiden sponsoroimia.

Rasvatutkijan täyskäännös

Tri Walter Willet, Yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston epidemiologian ja ravintotutkimuksen professori, on maailman tunnetuimpia ravintorasvatutkijoita. Yli tuhannella tieteellisellä artikkelillaan hän on maailman toiseksi siteeratuin kliinisen lääketieteen tutkija.

Kymmeniä vuosia Walter Willet on saarnannut tyydytettyjen rasvojen, siis voin ja muun eläinrasvan vaarallisuutta ihmisten sydänterveydelle. Se on sinänsä hämmästyttävää, sillä yhdessäkään Harvardissa tehdyistä suurista väestötutkimuksista ei ole koskaan havaittu, että rasvaisen ruuan syöjät olisivat suuremmassa vaarassa kuolla sydänsairauksiin kuin virallista vähärasvaista ruokavaliota noudattavat.

Mutta nyt Willet on kääntänyt kelkkansa. Los Angeles Timesissa 20. joulukuuta julkaistussa haastattelussa, interview by Marni Jameson in LATimes, hän yllättäen myöntää, että rasva ei olekaan ongelma, vaan hiilihydraatit.

”Jos amerikkalaiset voisivat jättää sokeroidut juomat, perunat, valkoisen leivän, pastan, valkoisen riisin ja makeat välipalat, saisimme pyyhkäistyä pois kaikki ongelmat, joita meillä on ollut painon, diabeteksen ja muiden metabolisten sairauksien kanssa”.

Statiinit ja haimatulehdus

MOT-ohjelmassa Kolesterolipommi 25.10.2010 esiteltiin karkea laskelma siitä, kuinka monta haimatulehdusta statiinilääkitys voisi Suomessa aiheuttaa. MOT päätyi silloin laskennallisesti lukuun 212 tapausta vuodessa.

Tuore amerikkalaistutkimus vahvistaa, että MOT:n laskelma oli oikeassa suuruusluokassa, mutta ehkä turhankin arka. Joulukuussa julkaistu tutkimus päätyi siihen, että 100 000 statiineilla hoidettua ihmistä kohti 46 sairastui haimatulehdukseen. Suomessa statiineja nauttii ainakin 660 000 ihmistä, joten laskennallinen haimatulehdusten lisääntymä on sen ansiosta 303 haimatulehdusta/vuosi.

Kolesterolin alentamista koskevassa suomalaisessa käypähoitosuosituksessa ei mainita lainkaan haittavaikutuksena kasvanutta haimatulehduksen riskiä. Lääkäriseuran Duodecimin käypähoitotyöryhmä tekee parhaillaan selvitystä statiini-lääkityksen ja haimatulehdusten mahdollisesta yhteydestä.
 

Lähde: Am J Cardiol. 2010 Dec 1;106(11):1594-601. Epub 2010 Oct 14.
Pharmacoepidemiology safety study of fibrate and statin concomitant therapy.

Enger C, Gately R, Ming EE, Niemcryk SJ, Williams L, McAfee AT.Epidemiology, i3 Drug Safety, Waltham, Massachusetts, USA.
cheryl.enger@i3drugsafety.com

Tämän viikon MOT:ssa käsittelimme eduskunnan rahankäyttöä. Emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita tunteita herättäneistä torkkupeitoista. 210 uutta täkkiä maksoi valtiolle 23 835 euroa. Suomalainen muotoiluyritys sai töitä ja tärkeää työtä tekevät edustajamme laadukkaan peitteen päivätorkuille.

Torkkupeittojen uusiminen on osa eduskuntatalon peruskorjausta. Alun perin oli tarkoitus toteuttaa Suomen suurin putkiremontti. Vielä neljä vuotta sitten projekti keskittyi rakennuksen maanpäällisiin osiin. Kustannukset olivat puolet nykyisistä, noin sata miljoonaa euroa. Nyt remontti maksaa jokaista kansanedustajaa kohden miljoonan.

Torkkupeittoskandaalin jälkeen osa kansanedustajista uhosi hankkiutuvansa eroon häpeällisestä peitosta. Monimutkainen peruskorjausprojekti ei muuten ole kiinnostanut edustajiamme. Peruskorjauksen todellinen rahareikä eivät ole torkkupeitot, vaan maan alle kätkeytyvät laajat 68 miljoonaa euroa maksavat kalliotilat.

On helppo ymmärtää valtakunnan keskeisimmän rakennuksen arvo. Stucco-seinät on suojeltava ja edustustilat puunattava. Eniten kustannusarviota ovat kuitenkin nostaneet maan alle sijoitettavat varastot ja roskikset. Ne nielevät 34% koko remontin kustannuksista.

Torkkupeitot olivat helppo ja konkreettinen yksityiskohta. Kansa ja lehdistö antoivat niille ankaran tuomion. Samaan aikaan rahaa on kaikessa hiljaisuudessa valumassa tunneliin. Maanalaisten tilojen hinnalla saataisiin yli puoli miljoonaa design-peittoa. Koko pääkaupunki mahtuisi torkkumaan niiden alle.
 

Tämän illan MOT kertoo tarinan entisestä SAK:n opiston opettajasta, joka riitaantui työantajansa kanssa kohtalokkain seurauksin. Hän ilmiantoi työantajansa, koska epäili sen nostaneen valtionavustuksia perusteettomasti. Tästä kehkeytyi yksi Suomen työoikeuden katkerimpia riitoja.

Vuosikausia kestänyt prosessi on nyt johtanut siihen, että opetusministeriö perii valtionosuuksia takaisin SAK:n Kiljavan opistolta korot mukaan luettuna yli 1 119 000 euroa.

Opetusministeriön mukaan tämä on summa, jonka opisto on perusteettomasti hakenut valtion rahaa järjestämäänsä koulutukseen. Opistoa ylläpitävä SAK:n koulutussäätiö on valittanut ministeriön päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Opetushallitus ja opetusministeriö selvittelivät vuosikausia maineikkaan ammattiyhdistysopiston rahankäyttöä. Opiston epäiltiin muun muassa hakeneen valtionapuja kursseihin, joista se oli jo saanut maksun kursseja tilanneilta yrityksiltä.

Poliisi puolestaan on tutkinut asiaa epäiltynä törkeänä avustuspetoksena. Vuosien 1998-2006 tapahtumia selvittävä esitutkinta valmistunee maaliskuussa. Poliisi on kuulustellut rikoksesta epäiltyinä kymmenkuntaa henkilöä, jotka ovat toimineet Kiljavan opistolla.

SAK:n koulutussäätiö on pulassa, mutta hyvin ei käynyt myöskään prosessin käynnistäneelle opettajalle. Hänelle ja hänen miehelleen on kertynyt satojen tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut. Tarinan opetus: oikeutta voi Suomessa saada, mutta leikkiin ryhtyvän on oltava valmis menettämään omaisuutensa.