Tutkivan journalismin yhdistyksen vuoden 1999 Lumilapio-palkinnot

Vuoden 1999 Lumilapio-palkinnot myönnettiin Marjatta Cronvallille, Kalle Keräselle ja Pekka Mervolalle.
Marjatta Cronvallille myönnetään Lumilapio-palkinto hänen käsikirjoittamastaan ja ohjaamastaan televisio-dokumentista Patriootin kuolema. Se kertoo vuosien 1944-46 vastarintamiehistä ja heidän kohtaloistaan kommunistisen Valpo 2:n käsissä. Dokumentin kautta Cronvall pureutuu pitkään pimenossa pysyneisiin tapahtumiin, joiden seurauksena yli 20 miestä joutui syksyllä 1946 vastaamaan maanpetossyytteisiin Turun hovioikeudessa.
Dokumentin pohjana on perusteellinen, useisiin lähteisiin tukeutuva taustatyö. Näin selvitetyn historiallisen tarinan päälle on rakennettu toinen nykyajassa liikkuva fiktiivinen tarina, joka sitoo dokumentin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Ratkaisu on oivaltava, toimiva ja se paljastaa kuinka hyvin taustatyötä on tehty. Dokumentissa hyödynnetään hyvin myös television tarjoamia visuaalisia mahdollisuuksia. Dokumentti on esitetty 31.10.1999 TV1:n ykkösdokumenttina.
Tutkivan journalismin yhdistys on myöntänyt Lumilapio-palkinnon 1999 Sulkavan Lehden päätoimittajalle Kalle Keräselle hänen Sulkavan Lehteen kirjoittamastaan kunnan vedenottamoa käsittelevästä juttusarjastaan. Kalle Keränen on nostanut julkisuuteen kuntalaisten kannalta tärkeän epäkohdan, vedenottamon veden huonon laadun. Näin hän on rohkeasti edistänyt sananvapautta.
Kalle Keräsen juttusarja on ansiokas myös siksi, että pienessä paikallislehdessä ei ole helppo tehdä oman kunnan asioista kriittistä ja tutkivaa journalismia. Kalle Keränen on kuitenkin tehnyt tätä pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi.
Karjalainen-lehden päätoimittajaksi äskettäin valitulle Pekka Mervolalle myönnetään Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinto tunnustukseksi Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen-liitteessä 18.7.1999 julkaistusta kirjoituksesta Hallinnonuudistus katkesi kuin kanan lento.
Sunnuntaisuomalaisen kirjoituksessa kerrotaan, että valtion henkilöstö on 1990-luvulla vähentynyt ripeästi. Mervola on tuonut tähän yleisesti tunnettuun asiaan tarkemman, alueellisen näkökulman. Sen avulla käy ilmi, että valtion säästölinja on merkinnyt työpaikkojen alueellista keskittymistä: Uudenmaan osuus valtion työpaikoista on kasvanut nopeasti.
Mervola perustelee väitteensä numeroin, jotka on koottu valtion henkilöstörekisteristä sekä valtion työmarkkinalaitoksen tilastoista. Niistä kävi ilmi, että monet ministeriöt ovat jopa kasvattaneet henkilöstöään pääkaupungissa 1990-luvulla. Niihin kuuluu myös säästölinjaa ajanut valtiovarainministeriö. Samaan aikaan muun muassa paikallispoliisien määrää on supistettu 15 prosenttia.
Sunnuntaisuomalaisen jutun ansioihin kuuluu aiheen selkeä rajaus ja yksinkertainen peruskysymys. Siihen on pyritty hakemaan mahdollisimman perusteellinen vastaus. Mervolan kirjoitus on tuonut julkisuuteen tärkeän asian, josta kansalaisille ei aiemmin ollut kerrottu yhtä selvin sanoin. Kirjoituksen tehoa lisää sen ytimekäs ilmaisu: tekstiä ei ole venytetty yhtään sen pitemmäksi kuin on tarpeen.