Vuoden 2000 Lumilapiopalkinnot
Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio- tunnustuspalkinnot vuonna 2000 ilmestyneistä, poikkeuksellisen ansiokkaista journalistisista saavutuksista.
Palkitut ovat Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Erik Wahlström ja työryhmä suomalaista luokkayhteiskuntaa käsitelleestä juttusarjasta "Är Finland ett klassamhälle?", toimittaja Ilkka Malmberg Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen kirjoituksesta "Kulkuri, joka löysi levon", toimittaja Reijo Nikkilä TV1:n dokumenttitoimituksen elokuvasta "Suomalaiset sotavankileirien saaristossa" sekä tuottaja Jukka Heinonen ja Tarinatalo Oy:n Palaneen käry -ohjelman työryhmä vanhustenhoidon puutteita käsitelleestä TV-ohjelmasta.
- - - -
Hufvudstadsbladetin laajassa kirjoitussarjassa 20.-25. huhtikuuta 2000 kysyttiin, onko Suomi luokkayhteiskunta. Kysymykseen haettiin vastausta tilastojen ja haastattelujen avulla, mutta myös valaisemalla suomalaisen köyhyyden ja rikkauden historiaa. Juttusarjassa käsiteltiin työmarkkinoiden muutoksia: syrjäytyneitä ja menestyneitä ihmisiä, sekä suomalaisten terveydentilaa, koululaitosta, perintöjä ja perintöverotusta.
Vastaus juttusarjan kysymykseen oli valitettavasti myönteinen. Vaikka Suomi on muiden pohjoismaiden rinnalla yksi maailman tasa-arvoisimpia maita, niin yhteiskunta jakaantuu edelleen luokkiin: kaikki lapset eivät pääse aloittamaan elämäänsä lähimainkaan samoilla ehdoilla. Tuloerojen kasvu, eliittikouluhankkeet ja terveydenhuollon kriisi pitävät huolen siitä, että erot luokkien välillä kasvavat edelleen.
Juttusarja ansaitsee tunnustuksen ennen kaikkea perusteellisuutensa ja epämuodikkaan kriittisyytensä vuoksi. Aihe oli hyvin laaja, mutta se pysyi Hufvudstadsbladetin käsittelyssä hyvin koossa. Suuri ansio tästä lankeaa päätoimittaja Erik Wahlströmille, joka osallistui myös jutun kirjoitustyöhön.
Helsingin Sanomien toimittaja Ilkka Malmberg kirjoitti Kuukausiliitteen marraskuun 2000 numerossa miehestä, jonka kuolema oli hetken aikaa kiehtonut julkisuutta, mutta jonka elämästä ei kukaan näyttänyt olevan kiinnostunut.
Kun helsinkiläisen kerrostalon asunnosta löytyi huhtikuussa 2000 kuusi vuotta kuolleena ollut mies, julkisuus päivitteli lähinnä sitä, että sosiaalivirasto oli maksanut hänen vuokransa. Malmberg alkoi kuitenkin kerätä järjestelmällisesti aineistoa miehen elämästä, ja kirjoitus ilmestyi puoli vuotta myöhemmin.
Malmberg onnistui keräämään kuolleesta miehestä hämmästyttävän määrän yksityiskohtaisia tietoja: hän tutki oikeudenkäyntipöytäkirjoja, talonkirjoja ja muita rekistereitä sekä soitteli ovikelloja. Vaivalloinen työprosessi ei kuitenkaan näy tekstissä, vaan taitavana kirjoittajana Malmberg peittää sen pääasian eli tarinan alle. Tutkiva journalismi ja kaunokirjalliset ansiot lyövät tässä kirjoituksessa kättä harvinaisella tavalla.
Syksyllä 2000 TV1:ssä esitetty toimittaja Reijo Nikkilän dokumenttielokuva Suomalaiset sotavankileirien saaristossa kertoi suomalaisten sotavankien kohtelusta Neuvostoliitossa. Nikkilä pääsi ensimmäisenä suomalaisena tutkimaan Petroskoin vanhassa puoluearkistossa säilytettäviä suomalaisten sotavankien kuulustelupöytäkirjoja. Arkistosta löytyi pöytäkirjoja myös sellaisista suomalaisista sotilaista, joiden ei tiedetty joutuneen vangiksi. Heitä oli tähän asti pidetty kadonneina tai taistelussa kaatuneina.
Dokumenttia varten on tehty perusteellinen taustatyö. Nikkilän erityiseksi ansioksi on luettava hänen perusteellinen Neuvostoliiton ja Venäjän tuntemuksensa, jonka vuoksi hän osasi olla venäläistä arkistohallintoa ovelampi. Tavalliselle toimittajalle arkistot eivät olisi auenneet.
Nikkilän elokuvassa arkaa aihetta on lähestytty taitavasti dramatisoiden, mutta ylilyöntejä välttäen. Vankien tarinat kerrottiin niin koskettavasti, että jokainen katsoja saattoi tuntea olevansa sotavangin sukulainen.
Tarinatalo Oy:n Palaneen käry -ohjelma käsitteli 5. marraskuuta 2000 neloskanavalla aihetta, joka oli syksyn puheenaihe myös lehdistössä. Ohjelmaa varten oli koottu esimerkkitapauksia siitä, miten kunnat ovat säästövimmassaan pakottaneet vanhainkodit toimimaan vajaalla henkilökunnalla ohjeiden vastaisesti. Toimitus oli myös selvittänyt oman kyselyn avulla, paljonko vakituista henkilökuntaa vanhainkodeissa keskimäärin on.
Studiokeskustelussa kuultiin sekä hoitoon pettyneiden vanhusten omaisia että hoitolaitosten ja kuntien edustajia. Keskustelu valotti ongelmaa useasta näkökulmasta. Palaneen käry osoitti tällä ohjelmalla, että myös pienet TV-tuotantoyhtiöt pystyvät tekemään journalistisesti kunnianhimoisia ohjelmia.
