Salon Seudun Sanomien toimittajat Jarmo Lehto ja Kauko Mäntylä pokkasivat historian ensimmäisen Lumilapio-palkinnon vuonna 1994. He paljastivat Lounais-Suomen säästöpankissa useita vuosia jatkuneen holtittoman luotonannon. Paljastukset syntyivät julkisia lähteitä ja omia hoksottimia hyödyntämällä. ”Se oli kuin valtavan palapelin kokoamista, siinä oli aika paljon sinistä taivasta”, Jarmo Lehto sanoo.
”80-luvun loppu oli kasinotalouden aikaa, jupeista tehtiin sankareita. 1990-luvun alussa Suomeen iskivät lama ja pankkikriisi. Salossa alkoi kuulua huhuja, että Lounais-Suomen säästöpankin johtajan asema olisi vaakalaudalla. Käräjäoikeuteen alkoi päätyä pankkia koskeneita juttuja”, Jarmo Lehto kertoo juttujen alkusysäyksestä.
”Aika pian tajuttiin, että nyt ollaan ison äärellä. Meillä oli velvollisuus kertoa, mihin paikallispankin suuruus oli perustunut. Piti avata kupla ja kertoa lukijoille, keitä vedätyksessä oli mukana. Henkilökohtainen toimittajan uteliaisuus veti mukanaan. ”
Jarmo Lehto ja Kauko Mäntylä käyttivät työssään pääosin julkisia lähteitä kuten oikeudenkäyntiasiakirjoja sekä kaupparekistereitä.
Prosessin edetessä he saivat uusia kontakteja, joiden kautta he saivat myös ei- julkista ja salaista materiaalia. Miehet tarkastivat aina lähteidensä motiivit, hyödyttikö asioiden julkituominen lähteitä itseään.
Perusteellista uutistyötä
Jarmo Lehto oli lehden taloustoimittaja, Kauko Mäntylä toimituspäällikkö. Yhteistyö oli koko prosessin edellytys.
”Yksin ei olisi riittänyt rohkeus eikä hoksnokka. Syötettiin ideoita toinen toisillemme. Voisiko se juttu olla näin? Porukassa hoksaa paremmin”, Kauko Mäntylä kertoo.
Työparin työhuoneet olivat samalla käytävällä. Miehet tarkistivat tietoja siten, että he soittivat kahdelle ihmiselle yhtä aikaa ja kysyivät samoja asioita. Näin haastateltaville ei jäänyt mahdollisuutta sopia yhteisistä tarinoista.
Työtehtäviin liittyi myös salaisia tapaamisia Helsingin jäähallin pimeällä parkkipaikalla. Dokumentteja sai lukea vain auton takapenkillä, niitä ei saanut viedä mukaansa.
Kauko Mäntylän mukaan urakasta ei olisi tullut mitään ilman kymmenien tuntien ylitöitä. Kaksikko piti kesälläkin palavereita kesämökillä.
”Olimme omistautuneita työllemme. Sitä jaksoi, kun tuntui, että näin toimittajan kuuluu tehdä. Se oli normaalia uutistyötä, joskin perusteellista.”
Rikosilmoituksia ja vahingonkorvausvaatimuksia
Keväällä 1993 Lounais-Suomen säästöpankin rahoittama liikemies syytti Jarmo Lehtoa ja Kauko Mäntylää herjauksesta ja miehiltä vaadittiin 12,5 miljoonan markan korvauksia. Kanteet kaatuivat niin käräjäoikeudessa kuin hovioikeudessakin.
”Se oli raskasta aikaa. Lehti suhtautui asiaan kuitenkin hyvin ja saimme tukea esimiehiltä. Lehti järjesti meille asianajajat ja maksoi oikeudenkäyntikulut.”
Lehdosta ja Mäntylästä tehtiin myös rikosilmoituksia, mutta ne eivät johtaneet pidemmälle. Painostusta tuli usealta taholta.
”Vastapuoli oli ärhäkkä. Olimme tarkkana kaikessa mitä teimme. Emme jääneet kiinni herjauksista, kunnianloukkauksesta, emme mistään. Vähitellen kouluttauduimme myös itse vastaamaan kanteisiin, ” Mäntylä kertoo.
Aluksi juttujen tekemistä hankaloitti se, että säästöpankin toimitusjohtaja oli lehtiyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Kun hänen asemansa alkoi horjua. juttujen tekeminen oli toimituksessa helpompaa.
Pankin asiakkaisiin kuuluivat mm. Kari Ja Jussi Uoti. Prosessin aikana tutuksi tulivat myös mm. Interbankin koukerot.
Lehdon ja Mäntylän pankkikriisiseuranta kesti toistakymmentä vuotta. Tiivis jakso ajoittui vuosiin 1992-1995, mutta oikeudenkäyntejä seurattiin 2000-luvun puolelle saakka.
Jarmo Lehto jäi pois Salon Seudun Sanomista kaksi vuotta sitten, mutta jatkaa edelleen lehden kolumnistina. Kauko Mäntylä jäi eläkeputkeen vuonna 2012.
Vinkit nykytoimittajille
Jarmo Lehto ja Kauko Mäntylä olivat 90-luvulla esimerkkinä siitä, miten asioita voidaan tutkia ja selvittää muuallakin kuin Helsingin isoissa medioissa. Pankkikriisi-juttuja siteerattiin Helsingin Sanomia ja iltapäivälehtiä myöten.
”Haikea olo on tullut toimitusten taloudellisten resurssien vähenemistä seuratessa. Salkkarin toimitus on kutistunut liki puoleen 1990-lukuun verrattuna, ja muualla kutistuminen on voinut olla paljon rajumpaakin”, Lehto toteaa.
Ohjeet nykytoimittajille ovat yksinkertaiset:
”Tee työsi hyvin ja kunnianhimoisesti. Se antaa myös mielenkiintoa ja sisältöä elämään.
Ole perillä asioista, seuraa alueesi asioita tarkkaan. Nykyisin siihen on paljon paremmat välineet kuin 25 vuotta sitten.”
”Yhteistyö voi olla avain onnistumisiin. Kansainvälinen tutkivien toimittajien ICIJ sai Pulitzer-palkinnon ison verkoston kautta. Muodosta työpareja kollegoiden, triangeleja toisten medioiden kanssa.”
Jarmo Lehto kantaa huolta siitä, miten lehtitaloissa suhtaudutaan tutkivaan journalismiin. Pidetäänkö sitä vain menoeränä?
”Toivoisin, että lehtien päätoimittajat olisivat journalisteja, että ne ymmärtäisivät tutkivan työn arvon. Että ei aina oltaisi niin lyhytnäköisiä.” Jarmo Lehto sanoo.
Teksti: Tiina Lundell